Kovin paljon Jani Vahdonei tarvitse liioitella, kun hän sanoo, että salonkivene Bonito on kuulunut hänen elämäänsä aina. Jo pikkupoikana Vahto kuuli isältään Esko Vahdolta Bonitosta.

– Niin kauan kuin muistan, isäni on kertonut, että tällainen vene on ja se täytyy löytää, Vahto naurahtaa.

Isä-Vahto on elämänsä aikana pelastanut useita vanhoja puuveneitä juhannuskokkoon joutumiselta. Hän on myös kunnostanut vanhoja veneitä tai etsinyt niille osaavan kunnostajan.

– Pienestä pitäen olen seurannut isän touhuja. Jossain vaiheessa innostuin itsekin. Itseäni vanhoissa puuveneissä on inspiroinut ennen kaikkea veneiden tarinat, keitä veneessä on ollut kyydissä ja niin edelleen, Vahto kertoo.

Bonito on maineikas puuvene. Se rakennettiin 1921 silloisella Turun Veneveistämöllä. Seuraavien 50 vuoden ajan se oli tuttu näky Turun ympäristössä.

– Veneen ensimmäisellä omistajalla oli Kuuvannokassa huvila. Sieltä hän kulki Bonitolla töihin Turun satamaan oman kuljettajansa ajaessa venettä. Bonitolla on myös kuljetettu monia arvovieraita Muun muassa 1960-luvulla maailmanpankin johtajaa, joka kävi Turussa, Vahto kertoo.

Boniton sisätilat vaativat vielä työtä. Kun alus on valmis, pystyy se kuljettamaan noin kymmenen hengen seurueita. Kuva: Ilkka Lappi

Vahtojen omistukseen Bonito päätyi monen mutkan kautta. Esko Vahto oli kiinnostunut aluksen ostosta jo 1980-luvulla.

– Silloin se oli päätynyt Jyväskylään. Sen omisti konemestari Pekka Salonen, mutta hän ei halunnut luopua siitä, koska vene oli hänen perheelleen äärimmäisen rakas. Kun isäni muutama vuosi myöhemmin 1990-luvun alulla veneestä jälleen kyseli, selvisi, että se oli kuitenkin myyty, Jani Vahto kertoo.

Selvitystyöstä huolimatta Boniton olinpaikka jäi arvoitukseksi. Kukaan ei tuntunut tietävän, mihin vene oli päätynyt.

Vuonna 2008 sattuma toi Boniton jälleen Vahtojen elämään.

– Meillä oli Logomon vieressä varastossa veneitä ja muita tavaroita. Isäni oli ikään kuin talonmiehenä kiinteistössä. Eräs rouva vuokrasi sieltä työtilan ja isäni esitteli hänelle paikkoja. Kun tämä rouva näki varastossa olleet veneemme, hän kertoi, että hänellä on Somerolla metsän reunassa vanha puuvene, joka oli menossa juhannuskokkoon. Isä sitten kysyi, että onkos sillä veneellä nimeä, Vahto kertoo.

Bonito oli löytynyt. Vene oli lumen ja jään peitossa, mutta yhtenä kappaleena. Venekaupat syntyivät ja Vahdot toivat Boniton Turkuun.

Bonito vuoden 2009 kunnossa. Kuva: Jani Vahdon arkisto

Nopeasti kävi selväksi, että Boniton kunnostus on aikaa, vaivaa ja rahaa vievä projekti. Budjetti on paukkunut moneen kertaan. Todenteolla kunnostus pääsi vauhtiin 2017, kun Museovirasto myönsi hankkeelle apurahan.

– Niin paljon on pyritty säästämään kuin mahdollista. Olemme halunneet pitää kiinni ajanpatinasta.

Työtä riittää vielä. Esimerkiksi Boniton sisätilat kaipaavat vielä työtä.

– Tällä hetkellä meiltä puuttuu veneveistäjä. Se on yksi ongelma. Isäni on ottanut työkalut käteen. Hän on taitava tekijä, mutta kaikki asiat eivät häneltä onnistu. Tietynlaisiin rakenteellisiin asioihin tarvitsemme veneenveistäjää. Kun veistäjän löydämme, on parin kuukauden homma saada Bonito valmiiksi, Vahto laskeskelee.

Kun vene on valmis, Vahto haluaa tuoda Boniton jälleen turkulaisten nähtäville. Tämä koittaa hänen mukaansa varmuudella kesällä 2023. Tarkoitus on alkaa käyttää Bonitoa erilaisten tilauskuljetusten aluksena.

– Esimerkiksi hääkuljetuksia on suunnitteilla. Minulle Boniton kunnostus on kunnia-asia. Koen sen jonkinlaisena kulttuuritekona myös. Alusta asti on ollut ajatuksena, että kun tämä projekti on valmis, tuomme Boniton jälleen ihmisten nähtäväksi, Vahto toteaa.

Ilkka Lappi