Kaverini lähti kahden viikon lomamatkalle. Ennen lähtöä hän siivosi kotinsa putipuhtaaksi, jotta sinne olisi kiva tulla matkan jälkeen eikä heti tarvitsisi tarttua moppiin. Yhden asian hän kuitenkin unohti.

Nimittäin viedä roskat.

Kaveri muisti vasta lentokoneessa, että niin sekajäte, biojäte kuin muovipakkauksetkin jäivät pusseissaan keittiön roskalaatikkoon. Mitään ei kuitenkaan enää voinut tehdä, sillä lentokonetta ei noin vain pysäytetäkään ja käsketä odottamaan, kun yksi unohtelija vie roskat.

Kaverin oli siis vain pakko jatkaa lomailuaan ja yrittää unohtaa kaapissa muhivat jätteet.

Kun kaveri tuli takaisin lomalta, hän olikin onnistunut unohtamaan asian tyystin. Siksi yllätys – ja haju - oli sitä suurempi, kun hän avasi kotiovensa. Kaverin täytyi kumartua lähipensaaseen yökkäämään, sillä niin hirveä oli kämpästä leijaileva lemu.

Jotain asialle oli kuitenkin pakko tehdä, joten kaveri kaivoi taskustaan kasvomaskin ja laittoi sen naamalleen. Henkeään pidättäen hän harppoi keittiöön, avasi roskalaatikon ja otti roskapussit käteensä. Silloin niistä lemahti ulos parvi pieniä, ruskeita otuksia. Banaanikärpäsiä! Kaveri oli oksentaa maskiinsa, mutta sai kuin saikin roskat raahattua ulos kämpästä ja aina ulkoroskiksille asti.

Kun roskisten kannet olivat kiinni ja haisevat pussit niiden syvyyksissä, kaveri uskalsi hengittää. Hän katsoi huohottaen keittiönikkunaansa. Siellä ne pirulaiset olivat lentelemässä ja lisääntymässä kuin… banaanikärpäset ainakin. Kaveri otti kunnon henkäyksen raitista ilmaa ja asteli kotiovelleen. Kodin ilma oli mustanaan kärpäsiä.

Kun ei muutakaan keksinyt, kaveri kaivoi siivouskomerosta imurin ja alkoi sohia suuttimella ilmaa. Kärpästen määrä väheni selvästi. Hetken heiluttuaan kaveri sammutti imurin ja katseli ympärilleen. Missään ei näkynyt yhtään kärpästä. Kaveri oli silti varma, että niitä oli asunnossa vielä jäljellä. Banaanikärpäsethän pesivät aina jossain tietyssä paikassa, mistä niitä tulee koko ajan lisää.

Kaveri vilkaisi roskiskaappiin, ja aivan oikein, siellä laatikoiden pohjalla vilisi vielä kärpäsiä. Nekin joutuivat imuriin, minkä jälkeen kaveri kuurasi laatikot mäntysuovalla. Varmuuden vuoksi hän suihkutti ilmaan annoksen hyttysmyrkkyä. Jos se pitää hyttyset loitolla, eiköhän se tepsi myös kärpäsiin.

Kaiken tämän jälkeen kaveri huokasi helpotuksesta. Vihdoin hän voi asettua rauhassa kotiinsa.

Rauhaa kesti kokonaisen vuorokauden. Seuraavana aamuna kaveri heräsi pieneen ininään korvansa juuressa. Kun hän raotti silmiään, oli pienen ruskean siivekkään seuraan liittynyt kaksi muutakin pientä ruskeaa siivekästä.

Ja niin koko siivousrumba alkoi taas alusta.

Elli Kummala