Hallituksen tavoitteena on yksinkertaistaa palkkatukea koskevia säännöksiä ja lisätä siten palkkatuen käyttöä erityisesti yrityksissä. Palkkatuen käytön lisäämisen tavoitteena on edistää heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä ja sitä kautta nostaa työllisyysastetta.

Uudistuksen tavoitteena on vähentää palkkatukeen liittyvää byrokratiaa yksinkertaistamalla palkkatukijärjestelmää siten, että järjestelmä olisi ennakoitavampi ja palkkatuen myöntö- ja maksatusprosessi nopeampi ja houkuttelisi työnantajia, erityisesti yrityksiä, palkkaamaan työttömiä työnhakijoita palkkatuella nykyistä enemmän.

Uutena ehdotetaan 55 vuotta täyttäneiden työllistämistukea.

Uudistuksen pitkän aikavälin työllisyysvaikutukseksi on arvioitu noin 500–1 000 henkilöä.

Palkkatukijärjestelmää yksinkertaistettaisiin rajaamalla palkkatuki sellaisten työttömien työnhakijoiden työllistymisen edistämiseksi, jotka ovat EU:n valtiontukisääntelyn (ryhmäpoikkeusasetuksen) tarkoittamia alentuneesti työkykyisiä tai epäedullisessa asemassa olevia työntekijöitä.

Palkkatukea voitaisiin jatkossa myöntää 15–24-vuotiaiden, 50 vuotta täyttäneiden, perusasteen koulutuksen varassa olevien, maahanmuuttajien ja vähintään kuusi kuukautta ansiotyötä vailla olleiden sekä

alentuneesti työkykyisten työllistymisen edistämiseen.

Oppisopimuskoulutukseen palkkatukea voitaisiin myöntää myös muiden työttömien työnhakijoiden palkkakustannuksiin.

Palkkatuen myöntämisen perusteena olisi jatkossakin pääsääntöisesti osaamisen puutteet. Alle vuoden työttömänä olleen työllistäminen edellyttäisi jatkossakin, että työttömyyden arvioidaan pitkittyvän ilman palkkatukea.

Vamman tai sairauden perusteella tuki myönnettäisiin ensimmäisellä kerralla sillä perusteella, että työnhakijan pysyväisluonteinen vamma tai sairaus olennaisesti vaikeuttaa henkilön työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Arviota ei tehtäisi suhteessa työtehtävään, kuten nykyisin. Tuen jatko samassa työsuhteessa arvioitaisiin, kuitenkin kuten nykyisin, suhteessa työtehtävään.

Työnantajaa koskevaa takaisinottovelvollisuutta täsmennettäisiin siten, että työnantajalta ei vaadita samojen henkilöiden, vaan saman työntekijämäärän työhönottoa.

Palkkatukea ei jatkossa enää myönnettäisi kotitalouksille.

Palkkatukijärjestelmää yksinkertaistettaisiin myös yhdenmukaistamalla palkkatuen määrää. Ammatillisen osaamisen puutteiden perusteella myönnettävän palkkatuen määrä olisi 50 prosenttia palkkakustannuksista työttömyyden kestosta riippumatta (nykyisin 30, 40 tai 50 %). Vamman tai sairauden perusteella myönnettävä palkkatuki nostettaisiin 50 prosentin tasolta 70 prosentin tasolle.

Palkkatuella katettaviksi palkkakustannuksiksi katsottaisiin työntekijälle maksettava bruttopalkka. Työnantajan maksettavaksi tulevia palkan sivukuluja tai lomarahaa ei voisi jatkossa kattaa palkkatuella. Lisäksi tukikelpoisiin kustannuksiin tehtäisiin muita muutoksia, jotta kansallista tulorekisteriä voitaisiin hyödyntää tehokkaammin palkkatuen maksatuksessa.

Alle vuoden työttömänä olleesta palkkatukea myönnettäisiin viideksi kuukaudeksi ja vähintään 12 kuukautta edeltävän 14 kuukauden aikana työttömänä olleesta kymmeneksi kuukaudeksi. Nykyisestä poiketen tuki myönnettäisiin aina edellä mainittujen kestojen mittaisina, ellei työsuhde ole tätä lyhyempi. Nykyistä vastaavasti oppisopimuskoulutukseen, 60 vuotta täyttäneen pitkäaikaistyöttömän tai vamman tai sairauden perusteella työllistettävästä olisi mahdollisuus saada muuta palkkatukea pidempikestoisempaa tukea.

Nykyisestä poiketen uusi palkkatuki voitaisiin myöntää toiselle työnantajalle välittömästi edellisen enimmäiskestoisen palkkatukijakson jälkeen, mikäli palkkatuen myöntämisen edellytykset täyttyvät.

Nykyisin muuhun kuin elinkeinotoimintaan myönnetty taloudellinen etu on katsottu EU:n valtiontukisääntelyn ulkopuoliseksi tueksi. Elinkeinotoiminnan käsitteeseen on liittynyt epäselvyyksiä käsitteen tulkinnasta.

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa käytetty elinkeinotoiminnan käsite korvattaisiin taloudellisen toiminnan käsitteellä sääntelyn yhdenmukaistamiseksi EU:n valtiontukisääntelyn kanssa. Taloudellisella toiminnalla tarkoitetaan tavaroiden ja palveluiden myyntiä. Työllisyyspoliittisen avustuksen ja sadan prosentin palkkatuen myöntäminen olisi jatkossa mahdollista muille kuin taloudellista toimintaa harjoittaville toimijoille sekä niille taloudellista toimintaa harjoittaville, joiden taloudellisella toiminnalla ei olisi vaikutusta EU:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Edellä mainituissa tilanteissa tukeen ei sovellettaisi EU:n valtiontukisääntelyä. Sadan prosentin palkkatukea voitaisiin myöntää de minimis -tukena muille kyseessä olevan tuen kohderyhmän toimijoille, joita ovat yhdistykset, säätiöt ja rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat.

Muutos laajentaisi niiden työnantajien joukkoa, joille 100 prosentin palkkatukea voidaan myöntää, mutta rajoittaisi 100 prosentin palkkatuen käyttöä merkittävästi niiden työnantajien kohdalla, jotka harjoittavat laajaa taloudellista toimintaa.

Esitysluonnoksessa ehdotetaan otettavaksi käyttöön uusi 55 vuotta täyttäneiden työllistämistuki. Tuki myönnettäisiin ilman tarkoituksenmukaisuusharkintaa, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Työsuhde tulisi muun muassa solmia siten, että työsopimuksella taattu säännöllinen työaika on vähintään 25 tuntia viikossa tai vähintään 65 prosenttia alan enimmäistyöajasta. Tukea maksettaisiin 70 prosenttia tukikelpoisista palkkakustannuksista 10 kuukaudelta, kuitenkin enintään työsuhteen keston ajalta. Tukikelpoisina kustannuksina pidettäisiin samoja palkkakustannuksia kuin palkkatuetussa työssä.

Palkkatukiuudistusta koskevaan hallituksen esitysluonnokseen voi antaa lausuntoja 27. toukokuuta asti. Esitysluonnos liittyy valtion vuoden 2023 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2023.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)