Kakka, kikkare, pipana ja papana
Luonnossa uloste on usein ainoa jäljelle jäänyt johtolanka jonkin eläimen läsnäolosta. Turun Biologisen museon Kappas, kakkaa! -näyttelyssä on esillä parikymmentä luonnosta kerättyä aitoa kakkanäytettä sekä tuhti annos kakkatietoa. Näyttely on ollut avoinna 18. tammikuuta alkaen ja se päättyy 20. marraskuuta.
Biologisen museon amanuenssi Siiri Jaakkola kertoo, että biologin näkökulmasta eläimen jätös on mielenkiintoinen johtolanka, minkä kautta voidaan nähdä, että mikä eläin on kulkenut ja missä se on liikkunut. Löydetty jätös on myös hyvä mahdollisuus ottaa kakka talteen ja kerätä se myöhempää tutkimusta varten.
– Eläinten jätöksistä nähdään ennen kaikkea ruokavalio. Uusilla DNA-menetelmillä voidaan saada aikaan tietoa lajikohtaisesti, mitä tietty petoeläin on esimerkiksi saalistanut, painottaa Jaakkola.
Susitutkijalle kakka kertoo aivan olennaisesti, että missä yksilö tai lauma on liikkunut. Tutkija kykenee näin kakan avulla selvittämään susien sukulaisuussuhteet.
– Kakka voidaan DNA-menetelmin yksilöidä, eli jos vaikkapa tietyn susiyksilön DNA tunnetaan, juuri tämän yksilön kakkakin voidaan tunnistaa. Nykyään esimerkiksi ravintoverkko- ja ruokavaliotutkimusta tehdään paljon kakan avulla, kertoo Jaakkola.
Petoeläimen jätös sisältää myös jäänteitä saaliseläimistä. Jätöksestä voidaan eristää myös saaliseläimen DNA:ta.
– Suurin osa ravinnosta sulatetaan, mutta monenlaiset osat kuten karvat tai hyönteisten kuoret kertovat DNA:n muodossa saaliseläimistä. .
Kun lämmin ja erilaisia suolistokaasuja höyryävä, katkuisa kakka löydetään ei sen esillepano ja tutkiminen ole välttämättä vielä paras mahdollinen idea. Pakastekuivaamalla kakka saadaan tutkimus- ja esillepanokelpoiseksi.
– Uloste pintakäsitellään niin, että esimerkiksi hyönteiset eivät kiinnostu siitä ja kakka pysyy myös paremmin koossa, eikä hajoa.
Kakka ei aina jää lopullisesti luonnontilaan hajoamaan ja on tiedossa, että jotkin eläimet syövät myös toisten eläinten ulosteita ja vielä lisäksi omaa kakkaansa.
– Jäniseläimet syövät ulosteensa aina uudelleen. Tämän syystä on tiedeyhteisössä argumentoitu. Yksi arvio on, että jäniseläimet yrittävät pitää huolta suolistonsa mikrobitasapainosta. Toinen seikka saattaa olla se, että ollessaan kasvissyöjiä on niiden ravinto huonosti sulavaa, ja syömällä oma uloste saadaan kaikki ravinto siitä talteen.
Vuodenajat näkyvät metsän eläinten ulosteissa, esimerkiksi hirven papana pehmenee kesäisin, koska on tuoreempaa ravintoa saatavilla.
– Hirvi voi syödä kesäisin esimerkiksi vesikasvien juuria, jolloin sen kakka pehmenee. Liito-oravan ulosteen keltainen väri tulee lehtipuiden urvuista, jota ne käyttävät ravintonaan. Erityisesti keväisin ja talvisin urpujen sisältämä siitepöly värjää papanat keltaisiksi. Vuodenajat siis vaikuttavat papanan väriin ja koostumukseen.
Uloste yleisesti ottaen herättää paljon tunteita meissä. Historian arjessa ulosteet ovat Jaakolan mukaan olleet enemmän kuin nykyään ja sitä on myös hyödynnetty eri tavoin, esimerkiksi lannoitteena.
Kurt Hedborg
