Suomen suuriruhtinas, tsaari Aleksanteri I antoi vuonna 1809 suomalaisille hallitsijanvakuutuksen, jossa hän vahvisti maan perustuslait. Suomesta tuli näin autonomia. Vastineeksi tsaari sai varsin uskollisen kansan hallittavakseen. Suomen valtiopäivät ja senaatti hallitsivat maata melko itsenäisesti 1800-luvun loppuun asti. Suomen hallintojärjestelmä erosi aika lailla Venäjästä.

Venäjän suunnasta alkoi 1880-luvulta lähtien kuulua kummia. Suomen autonominen asema olikin vain väliaikainen, eikä se velvoittanut enää uusia tsaareja. Vuonna 1899 tsaari Nikolai II hyväksyi helmikuun manifestin, jossa Suomen lait määrättiin säädettäväksi Venäjän lainsäädännön mukaan. Kenraalikuvernööri Bobrikovin johdolla Suomen nuoret määrättiin armeijan kutsuntoihin ja hallintokieleksi määrättiin venäjä.

Suomalaiset kokivat, että heidät oli petetty.

Turussa poliittinen linja muodostui 1900-luvun alussa väkivallatonta vastarintaa kannattaneiden perustuslaillisten ja myöntyväisyyssuuntaa tukeneiden vanhasuomalaisten välille. Pieni osa turkulaisista liputti myös aseellisen toiminnan puolesta.

Vuosi 1905 oli levoton ja tapahtumat kärjistyivät lokakuun lopussa, kun Venäjän rautatieläiset saivat suomalaiset kollegansa mukaan lakkorintamaan. Työtaistelu levisi kulovalkean tavoin myös muiden työläisten ja jopa virkamiesten keskuuteen. Valtakunnallinen suurlakko alkoi lokakuun 30. päivänä. Lakkokomitea julisti seuraavana päivänä Turun kauppatorilla lakon alkaneeksi vaatien olojen palauttamista.

Kaupungin yleisestä järjestyksestä huolehti aluksi Turun Työväenyhdistys, jonka kaartiin kuului yli tuhat kaupunkilaista. Kaarti oli erittäin kattava leikkaus eri yhteiskuntaluokista.

Palomestari Sohlmanin johtama kaarti ei alkuun oikein onnistunut järjestyksenpidossa. Väkivalta kohdistui tsaarin hallinnon käskyjä noudattaneisiin virkamiehiin. Hovioikeudenneuvos Falkin ja asessori Rosenberg pahoinpideltiin. Hovioikeudentalolta haettiin Nikolai II:n muotokuva ja se lensi kaaressa Aurajokeen.

Tsaari Nikolai II julkaisi 4. päivä marraskuun manifestina tunnetun asiakirjan, jossa määrättiin Suomen autonominen asema palautettavaksi. Suurlakko julistettiin 6. päivänä virallisesti päättyneeksi. Sen seurauksena Suomen autonomiaa uhanneet lait peruttiin ja sensuuri lieveni.

Tämä oli kuitenkin vain väliaikaista, sillä parin vuoden päästä Venäjällä säädettiin taas uusia Suomen itsehallintoa rajoittavia uusia lakeja ja valvonta kiristyi uudestaan.

Heikki Möttönen