Sini Mulari ryhtyi eläinsuojeluyhdistys Dewin sijaiskodiksi viisi vuotta sitten ollessaan opiskelija.

– Halusin lemmikin, ja Dewin sijaiskodiksi ryhtyminen oli siihen helppo ratkaisu, Mulari kertoo.

Mularilla ei ollut aikaisempaa kokemusta kissoista. Myöskään Dewi ei ollut aiemmin tuttu, mutta Mulari kuuli kaveriltaan yhdistyksistä, joiden kautta voi auttaa eläimiä ja tutustui sitä kautta Dewiin. Mulari on aina ollut kiinnostunut eläinsuojeluasioista.

– Sijaiskodiksi ryhtyminen tuntui eettisesti oikealta: pystyin perustelemaan itselleni, miksi pidän kissoja kotona, sanoo Mulari.

Sijaiskotina toimimiseen kuuluu kissan perushoito, eli ruokkiminen ja kissanvessan siivoaminen joka päivä. Yhdistys maksaa kaikki sijaiskotikissojen kulut. Sijaiskodin pitää myös sosiaalistaa kissat, eli auttaa niitä kesyyntymään. Kissoja pitää aktivoida päivittäin, esimerkiksi leikittää herkkujen avulla. Kissaa kannattaa houkutella lähestymään ihmistä.

– Kaikista ei mitään siliteltäviä kissoja tule, mutta ei se ole tarkoituskaan, Mulari sanoo.

Tavoite on, että kissat oppisivat elämään ihmisten kanssa sisäkissoina.

Sijaiskoti voi itse vaikuttaa siihen, minkälaisia kissoja hänelle tulee. Jos ei ole tottunut haastaviin kissoihin, annetaan kesympiä tapauksia. Kissat tulevat sijaiskoteihin loukutuksista: luonnossa elävät kissapopulaatiot paikannetaan ja pyritään saamaan kiinni loukuilla. Kissoja voi ottaa montakin kerralla. Mularilla on ollut enimmillään neljä kissaa yhtä aikaa.

Jokaisella sijaiskodilla on oma eläinlääkärivastaava ja troubleshooter, joille voi aina laittaa viestiä.

– Sijaiskodin ei tarvitse yksinään olla mistään vastuussa, Mulari lupaa.

Jos haluaa adoptoida kissan Dewiltä, täytyy ensin täyttää Dewin sivuilla oleva adoptiolomake. Sen jälkeen adoptiovastaava soittaa ja haastattelee kotiehdokkaat.

– Kissan adoptoimista suunnittelevan täytyy todistaa olevansa sitoutunut ja tietävänsä, millaisen kissan on hankkimassa. Dewin kissat saattavat olla hyvin arkoja vielä adoptiovaiheessa, kertoo Mulari.

Jos kaikki on kunnossa, kotiehdokkaat tulevat katsomaan kissaa sijaiskotiin.

Sijaiskotitoiminta on Mularin mielestä palkitsevaa, kun hän voi konkreettisesti auttaa kissoja.

– Se on ihanaa, kun kissat alkavat kesyyntyä ja luottaa ihmiseen pikkuhiljaa, Mulari hymyilee.

Aina kissojen tarina ei etene onnellisesti. Joskus kissa saattaa kuolla, jos se on esimerkiksi saanut luonnossa eläessään jonkun sairauden.

– Sijaiskotina täytyy olla valmis siihen, että joskus asiat menee pieleen, toteaa Mulari.

Henkilökohtaista surua enemmän Mulariin kuitenkin koskee se, että kissat kärsivät siksi, ettei niitä ole hoidettu kunnolla.

Tällä hetkellä Mularilla on hoidossa vain yksi kissa, Harmak. Se tuli Mularin luokse keväällä. Harmak on pelkoaggressiivinen kissa, eli se saattaa hyökätä ihmistä kohti ollessaan peloissaan.

– Toivon, että Harmak saisi pian kaverin, joka voisi auttaa häntä pääsemään yli peloistaan, sanoo Mulari.

Elli Kummala