Turun kaupunginvaltuusto päätti lokakuussa 2019 uudistaa kaupungin johtamisjärjestelmäänsä. Valtuusto päätti äänin 50–15 siirtyä takaisin pormestarimalliin. Turku palaa takaisin pormestarimalliin kuntavaalien jälkeen, tasan sadan vuoden tauon jälkeen.

– Pormestarimalli vie Turun johtamisjärjestelmän 2020-luvulle. Se parantaa kuntademokratiaa ja lisää avoimuutta. Malli tuo vallan ja poliittisen vastuun samoihin käsiin, Turun kaupunginhallituksen silloinen puheenjohtaja Lauri Kattelus vakuutteli.

Kaupunginvaltuuston enemmistö sitoutui näin pelisääntöihin, joiden mukaan puolueet nimesivät pormestariehdokkaansa ja julkaisivat omat pormestariohjelmansa avoimesti ennen vaaleja. Erillinen ohjausryhmä käsitteli erilaisia malleja, joista loppusuoralle pyrähtivät kaupunginjohtajamalli sekä yksi pormestarimalli.

Ohjausryhmä esitti kaupunginhallitukselle, että valmistelussa ja päätöksenteossa edettäisiin raporttiin kirjatun pormestarimallin mukaisesti. Pormestarimalliin siirtymistä perusteltiin myös kaupunkiympäristön muutoksilla, muiden kaupunkien myönteisillä kokemuksilla sekä sillä, että uusi malli antaisi päätöksenteolle kasvot.

Millainen historia pormestarimallilla sitten oikein on? Turun kaupunginhallinnon malli tuli tietysti Ruotsista ja se otettiin 1700-luvun alussa. Turussa oli vallalla kaksinapainen vallanjako, hallinnosta vastannut maistraatti sekä oikeutta jakanut raastuvanoikeus. Myös pormestarin vastuu oli jaettu kahteen osaan, maistraatin puheenjohtajaan eli kunnallispormestariin ja raastuvanoikeuden ylimpään tuomariin eli oikeuspormestariin.

Vuoden 1873 kunnallisasetuksessa kaupunkeihin määrättiin vaaleilla valittavat kaupunginvaltuustot, jotka saivat entisen maistraateille kuuluneen ylimmän kunnallisen päätösvallan. Sen jälkeen kunnallispormestarin johtama maistraatti toimi päätösten valmistelijana ja toimeenpanijana.

Maistraatti kuitenkin menetti tämänkin aseman vuoden 1927 kunnallislain uudistuksessa ja sen tilalle tuli kaupunginhallitus. Kunnallispormestari menetti asemansa kaupungin korkeimpana hallintovirkamiehenä kaupunginjohtajalle. Turulla ehti yksitoista eri kaupunginjohtajaa ennen nyt valittavaa uutta pormestaria.

Viimeinen ylintä päätösvaltaa käytellyt kunnallispormestari oli Reinhold Alexander von Willebrand (1866–1921). Von Willebrandt syntyi Uudessakaupungissa tullihoitaja August von Willebrandin poikana. Hän pääsi ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta lyseosta vuonna 1884 ja suoritti oikeustieteen tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1889. Varatuomari von Willebrand valittiin Turun kunnallispormestariksi vuonna 1900. Hän toimi tehtävässään kuolemaansa asti. Turun viimeinen oikeuspormestari oli puolestaan Karl Fredrik Samuel Lilius, joka toimi tehtävässä vuodet 1884–96.

Tosiasiassa sekä kunnallispormestarin että oikeuspormestarin tittelit jäivät elämään, vaikka ylimmäksi viranhaltijaksi tuli kaupunginjohtaja. Kunnallispormestarista tuli maistraatin päällikkö. Eero Soikkanen (1921–2021) oli viimeinen vanhan ajan maistraatin johtaja vuosina 1977–91.

1970-luvun lopulta lähtien maistraatti oli valtion tehtäviä kaupunkien sisällä suorittava yleishallintoviranomainen. Kunnallispormestarin laaja toimenkuva ulottui hallinto-oikeudellisesta lainkäytöstä rakennustoiminnan ja asemakaavan valvontaan. Maistraatit lakkautettiin siinä muodossa vuonna 1992.

Vanhemman polven turkulaiset muistavat Soikkasen jo 1960-luvulta, kun hän maistraatinsihteerinä julisti koko valtakunnalle joulurauhan. Kunnallispormestari Soikkasen toimenkuvaan kuuluivat puolestaan siviilivihkimiset ja hänen johdollaan peräti 13.000 turkulaista vaihtoi siviilisäätyään. Turun viimeinen kunnallispormestari menehtyi 99 vuoden iässä 7. toukokuuta.

Heikki Möttönen