Maailmanlaajuisesti ilmastonmuutos vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen pakottamalla lajeja siirtymään uusille alueille lämpenevän ilmaston perässä. Neljän maan tutkijoiden yhteistyönä Ecology Letters -julkaisusarjassa ilmestynyt tuore tutkimus osoittaa, että ilmastonmuutoksen rinnalla ihmisen aiheuttama elinympäristöjen pirstoutuminen vaikuttaa perhosten levinneisyysalueiden muutoksiin ja siten niiden kykyyn seurata muuttuvaa ilmastoa.

Ilmastonmuutoksella on perusteellinen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Yksi ilmaston lämpenemisen merkittävimmistä vaikutuksista on sen aiheuttama paine lajeille siirtyä kohti viileämpiä alueita, jotta ne voisivat pysytellä sellaisen ilmaston alueella, johon ne ovat sukupolvien myötä perinnöllisesti sopeutuneet. Lajien levittäytymistä muuttuneen ilmaston perässä on tutkittu monissa eliöryhmissä. Lajien on havaittu seuraavan viiveellä niille sopivaa ilmastoa muuttunutta ilmastoa hitaammin. Lajien siirtymisessä viivettä aiheuttavien syiden sekä viiveestä luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvien seurausten ymmärtäminen on tärkeää ilmastonmuutoksen ja luontokadon aiheuttamien ongelmien ratkaisemisessa.

Tutkimuksen tulosten mukaan sekä perhosille sopivan puoliluonnontilaisen elinympäristön pinta-ala että sen alueellinen jakautuminen maisemassa vaikuttivat perhosyhteisöissä tapahtuneisiin muutoksiin. Sopivan elinympäristön pirstoutumisen vaikutus tutkittuihin 98 perhoslajiin erosi sen mukaan, miten lajit suhtautuvat ilmaston lämpenemiseen, eli hyötyvätkö (lämpimään sopeutuneet) vai kärsivätkö (kylmään sopeutuneet lajit) ne ilmaston lämpenemisestä. Lämpimään sopeutuneet lajit hyötyivät siitä, että perhosille sopivaa elinympäristöä oli maisemassa paljon ja tasaisesti jakautuneena. Silloin ne kykenivät levittäytymään uusille alueille lämpenevän ilmaston perässä.

Kylmään sopeutuneet lajit puolestaan hyötyivät siitä, että niille sopivat elinympäristöt muodostivat laajoja yhtenäisiä alueita. Sellaisilla alueilla kylmiin oloihin sopeutuneet lajit pystyivät parhaiten säilymään ilmaston lämmetessä. Elinympäristön keskittymäalueilla kylmien olojen lajeja hävisi paikallisesti vähemmän kuin maisemissa, joissa perhosten tarvitsemia elinympäristöjä oli vähän ja kaukana toisistaan sijaitsevina eristyneinä laikkuina. Lämpimään sopeutuneilla lajeilla sopivan elinympäristön keskittyminen harvoille alueille päin vastoin vaikeutti lajien levittäytymistä, koska etäisyydet sopivien elinpaikkojen välillä olivat suurempia kuin tasaisen elinympäristön jakautumisen alueilla.

Tutkimus osoitti, että perhosten elinympäristön jakautumisella maisemassa on vaikutusta siihen, miten päiväperhoslajien levinneisyydet muuttuvat ilmaston lämmetessä. Sopivia perhoselinympäristöjä tulisi pyrkiä vahvistamaan siten, että lämpimään sopeutuneille levittäytyville lajeille olisi leviämistä edistäviä ”askelkiviä” melko tasaisesti maisemassa. Kylmään sopeutuneiden lajien säilymistä voidaan edistää turvaamalla niille sopivien elinympäristökeskittymien säilyminen esimerkiksi panostamalla hyvin säilyneiden perhosalueiden hoitoon.

Kansainvälisen asiantuntijaryhmän tutkimus perustui lukuisten vapaaehtoisten perhosharrastajien Suomessa ja Hollannissa keräämään laajaan pitkäaikaisseuranta-aineistoon. Molemmissa maissa päiväperhosia laskettiin vuosittain samoilla paikoilla sijainneilta vakiolaskentareiteiltä yli 15 vuoden ajan. Aineiston perusteella selvitettiin, miten perhosille sopivan elinympäristön esiintyminen kunkin laskentalinjan ympäristössä vaikutti perhosyhteisössä ajan myötä tapahtuneisiin muutoksiin.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)