Tuoreen tutkimuksen mukaan monikielisissä peruskouluissa työskentelevillä opettajilla on keskenään erilaiset valmiudet kohdata kielellisesti ja kulttuurisesti moninaisia oppilaita. Puhetapojen tarkastelusta ilmenee, että suomalaisissa kouluissa työskentelee opettajia, joiden tiedoissa, asenteissa ja käytänteissä on ristiriitaisuuksia ja puutteita.

Tutkimuksessa haluttiin selvittää taustoja sille, miksei yhdenvertainen koulutuspolku toteudu Suomessa kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden välillä. Aiemmin kansainvälisessä PISA-vertailussa kantaväestön sekä ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajien välillä on havaittu OECD-maiden suurin piste-ero, joka ei selity maahanmuuttajataustaisten perheiden matalammalla tulo- tai koulutustasolla.

Laadullisessa tutkimuksessa haastateltiin suomalaisia opettajia maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulunkäynnistä. Pienestä osallistujamäärästä huolimatta opettajien puhetavoissa ilmenee selviä eroja.

– Yhdenvertaisuuden takaamiseksi opettajankoulutukseen tarvitaan kielitietoisen pedagogiikan vakiinnuttamista ja antirasistisia näkökulmia, soveltavan kielitieteen ja kasvatustieteen tohtorikoulutettava Elisa Repo Turun yliopistosta toteaa.

Vuodesta 2016 lähtien peruskoulun opetussuunnitelmat ovat edellyttäneet jokaiselta opettajalta kieli- ja kulttuuritietoista pedagogiikkaa. Sillä tarkoitetaan muun muassa kielen keskeisen merkityksen ymmärtämistä kaikessa oppimisessa sekä oppilaiden kieli- ja kulttuuritaustojen näkemistä opetuksen resurssina. Tutkimushaastattelujen moniäänisyyden ja toisilleen ristiriitaisten puhetapojen perusteella muutos opettajien tiedoissa, asenteissa ja käytänteissä tapahtuu kuitenkin hitaasti, eikä vain ylhäältä alaspäin annettuna.

Tutkimuksessa opettajien hyvät valmiudet kohdata monikielisiä oppilaita tulevat esiin esimerkiksi siten, että opettaja kokee pystyvänsä edistämään maahanmuuttajataustaisen oppilaan kotoutumista ja oppimismahdollisuuksia. Opettaja näkee vaivaa tukitoimien kehittämisen eteen, tietää konkreettisia keinoja oppiaineensa tekstilajitaitojen opettamiseen ja on kiinnostunut oppilaansa kielitaidosta tai taustasta.

Kyky asettua monikielisen oppilaan asemaan tai halukkuus muuttaa omaa opetustapaa uuden tiedon mukaiseksi edistävät kieli- ja kulttuuritietoisen toimintakulttuurin juurtumista kouluihin. Empatia välittyy haastatteluissa muun muassa ymmärryksenä toisella kielellä opiskelun haasteista ja yrityksinä löytää opittavasta tiedosta pieniä yhtymäkohtia oppilaan aiempiin kokemuksiin ennen isompien teemojen hahmottamista.

– Opettajien valmiudet kohdata monikielisiä oppilaita eivät välttämättä parane itsestään, vaan tarvitaan systemaattista opettajien perus- ja täydennyskoulutusta, jossa teoriatieto nivoutuu yhteen käytännön kanssa ja opettajilla on tarpeeksi aikaa keskustella näkemyksistään, Repo painottaa.

Revon mukaan joidenkin haastateltavien puhetavat viittaavat siihen, että opetussuunnitelmasta huolimatta opettajat saattavat ulkoistaa itsensä kotoutumistoimenpiteistä tai vastustaa muuttamasta vanhoja toimintatapojansa moninaistuvan yhteiskunnan tarpeita vastaaviksi.

– Opettaja ei välttämättä itse koe, että voisi vaikuttaa maahanmuuttajataustaisen oppilaansa menestykseen, vaan syitä haetaan itseä ylemmiltä, vaikkapa päättäviltä, tasoilta. Myös koulussa tarvittavan akateemisen kielitaidon vaatimukset voi olla vaikea hahmottaa, ja heikosta koulumenestyksestä päädytään syyttämään oppilaan asennetta. Kielenoppimisen periaatteiden ymmärtämisestä olisi hyötyä muillekin kuin vain kielenopettajille, Repo ehdottaa.

Tutkimuksen mukaan monikielisen koulun oppilaiden kohtaamista pääsääntöisesti ryhmänsä edustajana tapahtuu puheissa edelleen.

– Tämä saattaa olla omiaan ruokkimaan arjen rasismia koulussa. Osa opettajista suhtautuu oppilaiden omiin ensikieliin välinpitämättömästi, kun taas englanti näyttäytyy avaimena kansainvälisyyteen. Resurssit valta-asemien, ennakkoluulojen ja epätosien uskomusten tarkasteluun ja purkuun edistäisivät muutosprosessia ja antirasististen diskurssien syntymistä, Repo pohtii.

Tutkimuksen tulokset on julkaistu Linguistics and Education -lehdessä, ja ne ovat osa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulumenestystä tarkastelevaa väitöskirjatutkimusta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)