NukketeatteritaiteilijaAlma Rajala viettää toukokuussa pienimuotoisia juhlaviikkoja, sillä syntymäpäivä ja nimipäivä osuvat lähekkäin.

– Kyllä minä jotenkin yritän merkkipäiväni huomioida. En mitään kovin suurta välttämättä tee, mutta esimerkiksi jonkun pienen retken toukokuun lopulla olen toisinaan tehnyt, Rajala kertoo.

Rajala kuvailee suhdettaan omaan etunimeensä läheiseksi ja erityiseksi.

– Kun synnyin 1978, Alma oli hyvin harvinainen nimi. Kaimoja ei ollut pitkään aikaan ja nimen harvinaisuus vaikuttaa nykyäänkin siihen, miten kaimoihin suhtaudun, vaikka nimi onkin nykyään taas yleisempi. Jos muita Almoja tapaan, minun on jotenkin pakko kommentoida sitä, että meillä on sama nimi.

Tosin aina Alma-nimi ei ole ollut mieleinen.

– Lapsena olisin halunnut olla Iiris. Se oli minusta hieno nimi, mutta vanhemmiten myös Alma on tuntunut oikein hyvältä.

Alma oli yleisimmillään 1900-luvun alulla. 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikaan Almoja syntyi Suomeen vuosittain noin 300. 1920-luvun aikaan nimen suosio vähitellen laski ja oli vuosikymmeniä erittäin harvinainen. Esimerkiksi Rajalan syntymävuonna alle kymmenen lasta sai nimekseen Alman. 2000-luvun aikana nimen suosio on jälleen lähtenyt nousuun, vaikka sadan vuoden takaisista luvuista ollaankin vielä jäljessä.

Rajalan vanhempia lapsen nimeämisessä inspiroi kotimainen romaanikirjallisuus.

– Meillä on ilmeisesti myös suvussa ollut joskus joku Alma-niminen, mutta enemmän vanhempiini vaikutti kirjalliset esikuvat. Lähinnä Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla, jossa on Alma Koskela, Rajala kertoo.

Etunimen harvinaisuus on ainakin osasyy siihen, miksi Rajalalla ei koskaan ole ollut pitkään elänyttä lempinimeä.

– Olisin nuorempana halunnut, että minulla olisi ollut lempinimi. Teini-iässä pari kaveria kutsui minua hetken myös Alkoksi, mutta ei sekään jäänyt elämään.

Alman nimipäivä on 28. toukokuuta.

Ilkka Lappi