Turun keskustaajama on Suomen kolmanneksi suurin 274 896 asukkaalla, arvioi muuttoliiketutkija Timo Aro. Edelle kiilaavat vain Helsingin keskustaajama (1 286 172) ja Tampereen keskustaajama (337 541). Taakse jäävät Oulu, Jyväskylä ja Lahti.

Aro määrittelee taajamat väestökeskittymiksi, joissa asuu vähintään 200 asukasta ja asuinrakennusten etäisyys on enintään 200 metriä. Taajama ei ole kiinni hallinnollisista rajoista, vaan se on arkielämän todellisuutta.

Taajamat voivat ulottua usean kunnan alueelle. Taajaman vastakohta on haja-asutusalue. Tarkastelu eliminoi siis kuntarakenteen hajanaisuuden, joka on monessa mielessä aluekehityksen este.

Turun väestönkasvu on ollut tasaista, vaikka epäilijöitä riittää. Turku puhkaisi maaliskuussa 193 000 asukkaan rajan. Viime vuonna väkiluku kasvoi 1 631:llä. 200 000:n raja lähestyy koronasta riippumatta. Korona tuskin kääntää muuttoliikkeen suuntaa.

Kaarina on seudun selvä kakkonen (34 131) ja Raisiokin käänsi asukasluvun kasvuun (24 128). Lieto kasvaa tasaisesti (20 051), mutta Naantali on jämähtänyt paikoilleen (19 291).

Onko väliä kasvaako väkiluku vai ei? Kasvu tuo lisää verotuloja, mutta se lisää myös palvelujen kysyntää ja menoja ja ennen kaikkea ohjaa palveluntarvetta. Tarvitaanko kouluja vai hoivakoteja? Tärkeintä on ennustettavuus, se että ohjataan kehitystä haluttuun suuntaan. Ilman kasvuakin pärjää, jos ymmärtää mitä se tarkoittaa tuloille ja palveluille. Supistuvassa taloudessa tuskaa tuottaa palvelujen karsinta. Koulujen sulkeminen on päättäjille vaikeaa monessa kunnassa, samoin kuntalaisille, vaikka vaihtoehtoja ei enää ole.

Siksi on parempi vaihtoehto ottaa onnen ohjat omiin käsiin, tehdä harkittuja kehityspanoksia ja ohjata kehitystä haluttuun suuntaan. Tulevaisuutta ei voi määrätä, mutta tekemättä jättäminen tarkoittaa sitä, että voidaan vain reagoida tapahtuneisiin muutoksiin, joihin ei haluttu vaikuttaa silloin, kun se vielä oli mahdollista. Se on raskas tie.

Lasse Virtanen