Ossi Rumpunen on palannut ”rikospaikalle”. Siitä on kulunut parikymmentä vuotta, kun Pikku-Ossi aloitti kolmannen luokan Friisilän koulun musiikkiluokalla. Nyt samainen mies astelee koulun käytävillä luokanopettajana. Maisteri Rumpunen on siirtynyt sujuvasti ammattilaiskentiltä työelämään – lentopalloa unohtamatta.

Kyse ei ole mistään hätiköidystä päätöksestä, vaan Rumpunen on määrätietoisesti suunnitellut tulevaisuuttaan jo peliuransa aikana. Ossi kuuluu niihin huippu-urheilijoihin, jotka ovat oivaltaneet yhdistää mutkattomasti opiskelun ja urheilun. Kun ammattilaisura päättyi, ei ollut pelkoa tyhjän päälle putoamisesta.

Palataan kuitenkin ensin vuosikymmeniä taaksepäin Ossin lapsuuteen. Voisi kuvitella, että lentopallo oli Rumpusen perheessä luonnollinen lajivalinta. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ollut.

– Isoveljen Tomin kanssa harrastettiin kaikkia mahdollisia lajeja, hiihtoa ja yleisurheiluakin. Pelasin jalkapalloa vielä 15-vuotiaana Raisiossa. Kun sekä jalkapalloa ja lentopalloa harjoiteltiin ympäri vuoden, piti tehdä lajivalinta. Valitsin lentopallon, mutta sain ihan itse päättää. Valinta ei ollut itsestäänselvyys. Päätöstäni helpotti, kun olin lentopallossa yltänyt nuorten maajoukkueeseen.

Rumpusta kutsuttiin jo alle kolmekymppisenä Loimu-legendaksi. Se lienee urheilussa melko harvinaista, mutta harvinaista on ollut myös Ossin pitkäaikainen sitoutuminen kasvattajaseuraansa.

– Toki sain pyyntöjä muualle, mutta pysyin Loimussa. Päätökseeni vaikutti myös opiskelut Turun yliopistossa. Ulkomaille olisi ehkä pitänyt lähteä jo aikaisemmin, mutta sitten opiskelut olisivat jääneet roikkumaan.

Loimu-uraan tuli lyhyt katkos, kun Rumpunen pelasi kahdesti ammattilaisena Saksassa. Visiitti ulkomaille tuli peliuran loppuvaiheessa, mutta viimeisen kauden Rumpunen pelasi vielä tutussa seurassaan Raisiossa. Päätös lopettaa pelaaminen pääsarjatasolla syntyi hyvissä ajoin.

– Aika hyvä tarjous olisi pitänyt tulla ulkomailta, jos olisin halunnut jatkaa pelaamista ammattilaisena. Katsoin tärkeämmäksi siirtyä normaaliin työelämään, kun opiskelutkin olivat tulleet päätökseen.

Rumpunen oivalsi jo uransa alussa, että lentopalloa pelaamalla ei Suomessa sukanvarteen kerry isoja summia tulevaisuutta varten. Opiskelut ja ammattiin valmistuminen on kulkenut Ossilla peliuran rinnalla. Kotoa on myös vahvasti annettu ymmärtää, että opinnot pitää suorittaa kunnolla.

– Lukioikäisenä päätin panostaa kaiken lentopalloon. Aloitin Aurajoen urheilulukiossa, mutta toisena vuotena siirryin Kuortaneen urheilulukioon. Siellä opiskelivat monet nuorten maajoukkueen lentopalloilijat. Kehityin siellä pelaajana, mutta kolmantena vuonna palasin takaisin Aurajoen urheilulukioon.

Yhteä siirron syynä oli Rumpusen nousu Loimun liigajoukkueeseen.

– Loimussa sain harjoitella ja pelata itseäni kovempien pelaajien kanssa. Se kehitti eniten. Käytännössä sain myös pelata kolmessa eri joukkueessa eri sarjatasoilla.

Rumpusen tavoitteellisuudesta kertoo myös armeijan suorittaminen pitkän kaavan mukaan. Vänrikki Rumpunen suoritti asepalveluksen Lahden urheilujoukoissa.

Viimeistään armeijan jälkeen oli selvää, että lentopalloilijan pitää myös opiskella tulevaisuuttaan varten. Rumpuselle avautui mahdollisuus opiskella Turun yliopistossa luokanopettajaksi.

– Opettajakorkeakoulussa oli paljon pakollisia opintoja. Hyvin pitkälle pelaamisen ja opiskelun yhteensovittaminen onnistui, kun hoiti asiansa hyvin. Asiat mutkistuvat, jos jätät hommat hoitamatta. Silloin et saa opettajilta ymmärrystä. Ja urheilijalle on usein parempi, kun elämässä on muutakin.

Rumpunen myös korostaa, että jokaisen tulee tehdä sellainen valinta, joka sopii itselleen parhaiten.

– Se on paljon itsestään kiinni. Joskus on hyvä, jos pystyy hieman venyttämään opiskelujaan ja valmistuu peliuran ohella. Nykyinen opettajakollegani Rajalan Henri teki päinvastoin kuin minä. Hän opiskeli vasta vanhempana peliuran jälkeen. Työt aloitimme koulussa kuitenkin yhtä aikaa.

Syntyy vaikutelma, että Rumpunen on luokassaan omimmillaan. Eikä ihme, sillä monivuotinen rooli joukkueen kapteenina antoi opettajan työkalupakkiin hyvät apuvälineet.

– Tämäkin on tiimipelaamista. Pitää osata hallita ryhmää ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Kuten kapteenin roolissa tässäkin joutuu miettimään, miten haluamani asia menisi mahdollisimman hyvin perille. Lentopallossa oli jo useita erilaisia persoonia erilaisista kulttuureista.

Vaikka Rumpusen pelit pääsarjatasolla päättyivät, jatkuu ura toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Tuto Volleyssa.

– Kaikki parhaat kaverini pelasivat jo Tutossa. Siirrostani sinne aluksi vain vitsailtiin, mutta kesällä päätin jatkaa pelaamista. Divarissa pelataan tosissaan. En osaisikaan pelata ”vasemmalla kädellä”. Yksi syy, miksi halusinkin jatkaa, oli tieto siitä, että harjoituksissa mennään tosissaan. Muuten ajankäyttöni on nyt helpompaa. Tavallista arkea on helpompi rytmittää.

Tuto on sarjan kärkijoukkueita. Jos joukkue nousisi Mestaruusliigaan, olisi Rumpusen perheessä iso mietinnän paikka. Vieläkö perheen pelimiehen ura jatkuisi liigatasolla? Ikä ei ainakaan ole esteenä.

Hannu Tuominen