Veden lämpötila on tavallinen tyytymättömyyden aihe taloyhtiöissä. Joko vesi on turhan kylmää tai aivan liian lämmintä. Tavallisemmin ongelmana on liian lämmin vesi ja ongelmat keskittyvät lämmityskauteen, neuvontainsinööri Matts Almgrén Kiinteistöliitosta kertoo.

– Kylmä vesi voi olla asukkaiden mielestä turhan lämmintä. Kesäaikaan tämä voi johtua siitäkin, että paikallinen vesilaitos käyttää pintavettä, joka on liian lämmintä jo, kun vesilaitos sen ottaa. Silloin asialle ei voi kiinteistöllä tehdä paljonkaan.

Jotain voi sentään aina tehdä. Jos vesi on liian lämmintä juotavaksi, sen voi vanhan tavan mukaan laittaa kannussa jääkaappiin. Jos vesilaitoksen käyttämä vesi on liian lämmintä, se tarkoittaa samalla yleensä sitä, että vesilaitos joutuu klooraamaan tai muuten puhdistamaan vettä tavanomaista enemmän ennen kuin lähettää sen loppukäyttäjille.

Kloori ehtii haihtua juomavesikannusta, jos seuraavan päivän veden laittaa kaappiin jo edellisenä iltana. Sivuvaikutuksena saattaa olla raikas uimahallin tuoksu jääkaappiin.

Lämmityskaudella liian lämmin kylmä vesi on varsinkin vähän vanhempien talojen ongelma ja johtuu putkien heikoista eristeistä.

– Ohuiden eristeiden takia lämmityskaudella voi olla todella vaikea saada raikasta vettä, vesi ei vaan pysy putkistossa kylmänä. Huonojen eristeiden takia myös ulkoilman lämpö pääsee kuumina kesäpäivinä lämmittämään vettä putkistossa, sanoo Almgrén.

Huonoja eristeitä esiintyy kaikenikäisissä taloissa, eikä vaiva ole sen yleisempi pien-, rivi- kuin kerrostaloissakaan. Kun heikosti eristetyt vesijohdot kulkevat samassa kanaalissa lähellä toisiaan pitkiä matkoja, ehtii lämpimästä, 55–65-asteisesta vedestä karkaava lämpö lämmittää myös kylmäksi tarkoitetun veden.

– Jo 70-luvun lopulla asiaan on kiinnitetty huomiota. Tarkemmat lämpötilarajat tulivat rakennusmääräyksiin 2000-luvulla, mutta sitä vanhemmissa taloissa ongelmaa esiintyy.  Jos vesijohdot kulkevat jopa samassa kanaalissa patteriverkoston putkien kanssa, lämpiämistä tapahtuu eikä kylmävesipuolelta saada koskaan 5–10 asteista, raikasta vettä, Almgrén kertoo.

Usein ainoa järkevä tapa korjata kylmän veden ongelmat on laittaa asia kuntoon putkiremontin yhteydessä.

Määräysten mukaan kylmä vesi saa olla enintään 20-asteista ja kahdeksan tuntia järjestelmässä seisottuaan korkeintaan 24-asteista. Asetus koskee uusia ja putkiremontoituja taloja, mutta raja-arvot tuskin toteutuvat vanhoissa, putkiremontoimattomissa taloissa ja taloyhtiöissä. Kun veden lämpötila nousee 20–45 asteen välille, ollaan Legionella-bakteerin ihanteellisessa lisääntymislämpötilassa.

– Klooraus estää bakteerien kasvua, mutta kun vesi on pitkään lämmintä, riski kyllä kasvaa. Siksi vettä kannattaa aina juoksuttaa, jos se on turhan lämmintä. Näin ei juoda ainakaan pitkään seissyttä vettä, jonka lämpötila on vielä korkeampi kuin tuoreen veden.

Lämpimän veden ongelmiin taloyhtiö voi aina vaikuttaa. Lämpimän veden puolen tulisi määräysten mukaan olla 55–65-asteista. Lämpötila kannattaa pitää kyllin korkealla, jotta Legionella-bakteeri ei menesty lämpimässäkään vedessä.

– Yleensä lämmin vesi lähtee lämmönjakohuoneesta noin 57–58-asteisena. Näin se on määräysten mukaan noin 55-asteista tullessaan hanasta 20 sekunnin juoksutuksen jälkeen.

Jarno Keskinen