YrittäjäJyrki Hännikäinen teki rohkean ja arvostettavan liikkeen ja hankki omistukseensa kaksi perinteistä turkulaista valokuvausalan yritystä. Kamera-Aitta on kuulunut Kauppiaskadun katukuvaan jo vuodesta 1937 lähtien.

Paljon ei jää jälkeen Kuva-Laine, joka on sijainnut Stålarminkadulla vuodesta 1939. Kuva-Laineella on ollut toimipiste myös Kaarinan keskustassa 1970-luvusta lähtien. Nämä kolme myymälää kun pannaan nippuun, niin siinä on reilusti yli 200 vuotta asiakaspalvelua takana.

Kamera-Aitta on siis paikoista vanhin ja se oli vuosikymmeniä Lundstenien sukuyritys. Birger sen perusti, Per-Johan jatkoi liiketoimintaa ja kolmannen polven yrittäjä oli Sten-Erik.

Kuva-Laineen tarina on vähän erilainen. Sen perusti Margit Setälä, joka myi yritystoimintansa sittemmin Laineen perheelle.

– Olen ylpeä yritysten historiasta sekä niiden menneisyyden jäljistä, eri aikakaudet näkyvät edelleen. Tunnetasolla tällaisilla tarinoilla on vaikutusta. Siirtymä heiltä minulle on sujunut hienosti, Hännikäinen kiittelee edeltäjiään.

Valokuvausala on muuttunut todella paljon sitten Birger Lundstenin aikojen. Hän johti vuodesta 1923 Solio Oy:n Turun sivuliikettä. Solio oli Suomen suurin tuolloin alallaan. Se meni kuitenkin nurin 1936 ja kaksikielinen Kamera-Aitta – Kamera-Boden avasi ovensa. Lundsten ehti kokea yrityksensä kanssa sotavuosien haasteet sekä 1960-luvun mullistuksen, värifilmin, mutta digiaika jäi häneltäkin näkemättä.

– Olen kuunnellut alan kokeneempia toimijoita. Kun digikamerat tulivat, meni koko ala päälaelleen. Filmin myynti oli kovaa volyymibisnestä, joten olihan se aikamoinen myllerrys, kun kehitysmäärät putosivat kymmeneen prosenttiin. Jos nyt summataan tilannetta, niin tulovirrat ovat moninaistuneet, sanoo Hännikäinen.

– Kivijalkamyymälällä täytyy olla myös kasvot. Tämä on työn myymistä ja me palvelemme edelleen asiakkaita ruotsiksi ja suomeksi, myös verkossa. Parasta palautetta on se, kun asiakas tulee uudestaan, Hännikäinen painottaa.

– Passikuvaus on tärkeä osa ja siitä luonnollinen jatke ovat henkilökortit. Sitten on valokuvatuotteet, eli kaikki, mitä kuvasta vaan voi tehdä, kuten tulosteet ja suurkuvatuotteet. Teemme paljon myös kuvakirjoja ja studio on edelleen toisessa kerroksessa. Laatu on tärkein tekijä, mutta täytyy olla myös ripeyttä ja nopeutta, hän summaa.

Kun Hännikäinen astui ruoriin, oli rankin siirtymävaihe kohti digiaikaa jo takanapäin. Sitä paitsi nyt filmit tekevät taas uutta tuloaan. Vähän samaan tapaan kuin LP-levyt musiikkimarkkinoilla.

– Filmikuvaus, kehityspalvelu ja kuvatuotanto lisääntyvät jälleen. Suuri haaste on löytää vanhoja kameroita, jotka ovat erittäin kysyttyjä. Nuorempi polvi on herännyt ja liittyy siihen myös nostalgiaa. Silloin saa käsityksen, mitä filmi voi parhaimmillaan kuvalle antaa, Hännikäinen tietää.

Kuka muuten muistaa Kamera-Aitan legendaarisen myyntisloganin, joka saa edelleen hyvälle tuulelle: ”Jos ei nopeus haittaa, käytä Kamera-Aittaa!”. Loppuosan ”Börsin pöheikköä vastapäätä” voi jättää tätä nykyä hyllylle.

Heikki Möttönen