Todennäköisyys, että naisen ensimmäinen avioliitto päättyy avioeroon, oli viime vuonna 37 prosenttia, mikä on yhden prosenttiyksikön pienempi kuin 2017. Vuoden 2018 luku on samalla tasolla kuin vuosina 2005–17, jolloin se on vaihdellut 38:n ja 40:n prosentin välillä. Ensimmäisen avioliiton päättyminen leskeyteen on hieman todennäköisempää kuin avioliiton päättyminen avioeroon.

Todennäköisyydet perustuvat eri sukupuolta olevien avioparien yhden vuoden tapahtumiin, joiden avulla tuotetaan tapahtuman toteutumisen todennäköisyys. Eronneisuus saadaan tiivistettyä yhteen lukuun. Samansuuntaisiin tuloksiin päästään seuraamalla eri vuosina eri sukupuolta olevien solmimien avioliittojen päättymistä eroon keston mukaan, mutta tällöin eronneisuuslukuja on yhtä monta kuin avioliiton solmimisvuosia.

Yleiskuva on se, että 1990-luvulta lähtien avioeronneisuus avioliiton keston mukaan näyttää olevan hyvin samanlaista eikä siten riipu avioliiton solmimisvuodesta. Esimerkiksi vuosina 1990–2008 solmituista avioliitoista viidesosa oli päättynyt eroon yhdeksäntenä vuonna.

Aivan viime vuosilta näyttäisi kuitenkin olevan viitteitä, että eronneisuus avioliiton alkuvuosina voisi olla hieman pienentymässä. Esimerkiksi vuonna 2014 solmituista avioliitoista 4,7 prosenttia päättyi eroon kolmantena avioliittovuotena, kun taas vuonna 2016 solmituista avioliitoista neljä prosenttia. Vastaavasti toisena avioliittovuotena päättyi eroon vuonna 2014 solmituista liitoista 1,7 prosenttia ja vuonna 2017 solmituista 1,3 prosenttia. Tämä 0,4 prosenttiyksikön muutos on pieneltä tuntuva, mutta pienissä lukumäärissä suhteellisesti suuri, 24 prosenttia.

Eronneiden osuus oli pitkään suurinta 1985 avioliiton solmineilla, kunnes vuonna 1989 solmituista avioliitoista muutaman kymmenyksen suurempi osuus oli päättynyt eroon vuoteen 2017 mennessä. Järjestys ole muuttunut vuoden 2018 aikana. Vuonna 1989 solmituista avioliitoista 41,7 prosenttia oli päättynyt avioeroon vuoden 2018 loppuun mennessä.

Sen sijaan vuonna 1988 avioliiton solmineiden eronneiden osuus on nykyisin yhtä suuri kuin 1985 solmineiden eronneiden osuus, 41,2 prosenttia. 40 prosentin eronneiden prosenttiosuuteen päätyvät myös edellä mainittujen vuosien lähivuosina avioliiton solmineet: 1982–84, 1986–87 ja 1990–93. Mikäli eronneisuus pysyy samalla tasolla kuin se on jo pitkään ollut, on hyvin mahdollista, että myös muut 1980-luvun ja 1990-luvun avioliittokohortit yltävät samalle tasolle eronneisuudessa kuin vuonna 1985 ja 1989 avioliiton solmineet.

Avioeron riski kasvaa jyrkästi heti avioliiton alkuvuosina. Riski on ollut huipussaan kolmantena tai neljäntenä vuotena, kun on tarkasteltu vuodesta 1990 lähtien eri vuosina avioliiton solmineiden eronneisuutta. Eroamisen huipun saavuttamisen jälkeen eron riski pienenee hyvin samalla tavalla kaikissa avioliittokohorteissa. Kuviosta näkyy jo edellä viitattu aivan viime vuosien kehitys, jonka mukaan eron riski avioliiton alkuvuosina on hieman pienentynyt verrattaessa vuosia 2014 ja 2017. Seuraavat vuodet näyttävät, onko pienenemisessä kyse vain satunnaisvaihtelusta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)