Tien vieressä tai timanttiesiintymän päällä asuminen saattaa päättyä pakkolunastukseen. Lailla on mahdollisuus pakkolunastaa omaisuutta yleiseen tarpeeseen ja täyttä korvausta vastaan, kuten perustuslain 15. pykälän toinen momentti asian muotoilee.

Pakkolunastuksesta on annettu oma lakinsa kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastamisesta. Kuten lain nimestä voi päätellä, pakkolunastettavaksi voi päätyä muutakin kuin maata, vaikkapa talo tai käyttöoikeus omaisuuteen.

– Myös esimerkiksi vesi- ja kaivoslainsäädännössä säädetään lunastuksista. Eri ympäristölaeissa olevia erityisiä perusteita sovelletaan rinnan lunastuslain yleisten perusteiden kanssa, kertoo ympäristöoikeuden professori Kai Kokko.

Lain tarkoittama yleinen tarve voi olla esimerkiksi valtatien rakentaminen. Myös yksityisten toimijoiden hankkeet kuten vaikkapa uuden ydinvoimalan rakentaminen tai kaivoksen perustaminen voi johtaa pakkolunastuksiin. Pakkolunastuksiin luvan myöntää yleensä valtioneuvosto.

Vaikka yleisen tarpeen peruste täyttyisikin, omistusoikeuden pakkolunastukseen ei aina välttämättä tarvitse turvautua. Hankkeelle voidaan myöntää myös käyttöoikeus jonkin toisen omistamiin vesiin tai maihin.

– Jos tavoite voidaan saavuttaa jollakin muulla tavalla, ei pakkolunastusta voida tehdä. Käyttöoikeus saattaa olla esimerkiksi väylän käyttöoikeus jonkun toisen omistamalla vesialueella, Kokko selventää.

Ennen pakkolunastusta voidaan tietysti yrittää myös ostaa tarvittavat alueet. Kaivosyhtiöt ja tienrakentajat yrittävätkin usein ostaa lunastamisen sijaan. Ostaminen on helpompaa kuin pakkolunastusmenettely, joten aluetta tarvitsevat toimijat saattavat maksaa jopa ylihintaa välttyäkseen lunastusmenettelyltä.

Kauppasopimuksissa on tavallisesti salassapitopykälä, jotta muut kiinteistöjään hankkeelle myyvät eivät pääsisi vedättämään hintoja yhä ylemmäs. Suojelualueiden perustaminen on esimerkki tilanteesta, jossa alueen omistajan kanssa on ensin yritettävä pakkolunastuksen sijaan sopia suojeluarvojen turvaamisesta ja korvauksesta.

Pakkolunastus tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa pakkolunastuksen hakijalle myönnetään lupa pakkolunastukseen, jos perusteet ovat riittävät. Toinen vaihe on toimitusmenettely. Toimitusmenettelyssä muun muassa määritellään lunastettavan alueen hinta.

– Jos lunastetaan maa-aluetta, toimitusmenettelyssä on mukana maanmittauslaitoksen tai kunnan insinööri, joka yhdessä uskottujen miesten kanssa määrittelee lain mukaisen korvauksen, jos siitä ei muuta sovita. Lain mukaan pakkolunastukset on tehtävä täydestä arvosta, Kokko muistuttaa.

Jos hinta ei omistajaa miellytä, päätöksestä voi aina valittaa. Valitukset ovat kuitenkin harvinaisia, maanmittauslaitoksen toimitusinsinööri ja toimitusvaiheeseen osallistuvat maallikot eli uskotut miehet osaavat yleensä löytää maa-alalle oikean arvon. Jos alueella ei ole tapahtunut maakauppoja, voi hinnanmääritys olla hankalampaa.

Jos pakkolunastettavalle alueelle perustetaan kaivos, on korvauksen määritys hieman monimutkaisempaa. Kaivokselle maansa menettävä saa aluksi lunastuskorvauksen, mutta hänelle maksetaan louhintakorvausta myös kaivoksen toiminnan ajan.

Pakkolunastuksesta voi joissakin tapauksissa päättää myös kunta. Tällaisissa tapauksissa lunastuksen kohteena voi olla esimerkiksi asemakaavan tarkoittama yleinen alue tai yleisen rakennuksen tontti.

Jarno Keskinen