Eero Leväluoma (1896–1969) oli monipuolinen teatteri- ja elokuva-alan ammattilainen, joka johti Turun Työväen Teatteria vuosina 1929–40. Hän johti turkulaisteatterin merkittäväksi taidelaitokseksi ja ehti johtamisen ohella myös itse näytellä ja lavastaa.

Turun Työväen Teatterin näyttelijäkaartiin kuuluivat Leväluoman johtajakauden aikana muun muassa sellaiset tulevat suuruudet kuin Siiri Angerkoski, Emma Väänänen, Kirsti Hurme, Eero Roine ja Santeri Karilo.

Leväluoma oli alun perin helsinkiläinen ja hänen näyttämöuransa alkoi Kansan Näyttämöllä vuonna 1918. Hän siirtyi Hämeenlinnaan vuonna 1923 ja siitä alkoi sotavuosiin asti ulottunut ura työväen teattereiden johtajana. Hämeenlinnasta Leväluoma jatkoi Kotkan ja Porin kautta Turkuun.

Tilanne oli Turussa erittäin vaikea, koska koko maa kärvisteli 1930-luvun vaihteessa talouslaman kourissa. Turun Työväen Teatteri menettikin seuranneina pulavuosina yleisöä ja samalla myös velkaantui.

Toinen 1930-luvun alkuvuosien haaste oli Suomen poliittinen ilmapiiri. Äärioikeisto kyttäsi suurennuslasilla työväen teattereiden ohjelmistoja ja osansa tästä painostuksesta sai myös Turku. Leväluoma ei kuitenkaan alistunut näihin uhkailuihin, vaan jatkoi sitkeästi omalla linjallaan.

Erityisesti tikunnokkaan joutui Pär Lagerqvistin Pyöveli vuonna 1935. Seuraavaksi ongelmia ilmeni teatterijohtajan omassa 20-vuotistaiteilijajuhlassa. Professori Mamlockin viimeinen keino ärsytti äärioikeistolaiset piirit, koska siinä juutalaislääkäri joutui rotusyrjinnän kohteeksi. Näytelmähän sai tietysti aivan erinomaiset arvostelut.

Turun Työväen Teatteri kesti kunnialla nämä 1930-luvun lieveilmiöt. Talvisodalle se ei kuitenkaan mahtanut mitään ja se heikensikin teatterin toimintavalmiuksia radikaalisti. Niinpä Leväluomakin pakkasi laukkunsa ja palasi Helsinkiin. 1930-luvun lopulla tuli painetta myös siitä, että eri kaupunkien yhteiskunnallista tukea nauttivat suomenkieliset teatterit piti yhdistää.

Turun Teatteri ja Turun Työväen Teatteri eivät aiheesta silloin innostuneet, vaikka fuusio toteutuikin sitten jo vuonna 1946.

Leväluoma jatkoi sotavuosina uraansa Fenno-Filmin studiopäällikkönä. 1940-luvun lopulla hän siirtyi Ylen palkkalistoille kehittelemään radiokuunnelmia. Hän jatkoi samalla myös näyttelemistään elokuvissa. Leväluoma kutsuttiin usein hätiin, kun tarvittiin johonkin sivuosaan uskottavaa upseeria, juristia tai poliisia.

Heikki Möttönen