Kaksi Suomen ennätystä, kaksi Suomen mestaruutta, kymmenen vuotta peräkkäin yli 80-metrinen kaari… Juha Laukkasen meriitit keihäänheitoissa ovat komeat, mutta Suomen kaikkien aikojen keihäsmiehiä listatessa Laukkanen ei hätyyttele kärkisijoja. Yksi syy tälle on arvokisamitalin puute.

Kahdesti mies kuitenkin selvisi arvokisafinaaliin. Ensimmäinen kerta oli Barcelonan olympialaisissa 1992.

Tuolloin hän lähti matkaan kovin odotuksin. Alla oli vahva alkukausi. Laukkanen oli muun muassa heittänyt voimassa olleen Suomen ennätyksen 88,22. Heinäkuun alussa, kuukausi ennen Barcelonaa, hän oli voittanut uransa ensimmäisen Suomen mestaruuden. Voittomarginaalia seuraaviksi tulleisiin Kimmo Kinnuseen ja Seppo Rätyyn kertyi lähes neljä metriä.

– Alkukausi oli ollut hyvä ja kunto oli nouseva oikeastaan Kalevan kisoihin asti. Siellä heitin vielä kaiken lisäksi hyvän sarjan, muistaakseni viisi kertaa yli 80 metriä. Sen jälkeen kunto alkoi kuitenkin laskea, Laukkanen muistelee.

Barcelonassa Laukkanen ei enää ollut alkukauden iskussa. Karsintojen 79,78 riitti finaaliin. Finaalissa Laukkasen keihäs lensi parhaimmillaan lukemiin 79,20. Lopputuloksissa Laukkanen oli kuudes. Kuukautta aiemmin viskomillaan tuloksilla Laukkanen olisi ollut mitaleilla.

– En ollut sijoitukseeni erityisen pettynyt. Tulokseen kyllä. Odotukset olivat itselläni kovemmat alkukauden jälkeen. Kaikki olisi ollut mahdollista, mutta sellaista urheilu on, Laukkanen sanoo.

Yksi Laukkasen keihäsuraa leimannut piirre oli se, ettei hän pystynyt parhaimpaansa arvokisoissa, toisin kuin esimerkiksi Räty.

Laukkanen oli usein kovassa iskussa väärään aikaan. Niinpä hän jäi kovista tilastotuloksista huolimatta usein kisakoneen ulkopuolelle. Muun muassa Ateenaan miestä ei valittu, vaikka alkukaudesta 1997 hän oli paiskannut yli 87-metrisen kaaren.

Kenties eniten jossittelua Laukkasen uralla aiheutti vuosi 1996. Tuolloin mies heitti Kalevan kisoissa toiseksi, mutta neljänneksi sijoittunut Kinnunen nostettiin kisakoneeseen ohi Laukkasen.

– Jälkikäteen pystyn suhtautumaan asiaan tyynemmin kuin tuoreeltaan. On ymmärrettävää, että Kimmon suoritukset aiemmissa arvokisoissa merkkaisivat olympiakomitean papereissa.

Kolmannesta paikasta kisasivat Laukkanen ja Harri Hakkarainen ylimääräisessä karsintakisassa. Tuossa kisassa Laukkanen oli kiinni edustuspaikassa, kunnes Hakkarainen viimeisellä heitollaan ohitti Laukkasen.

Draamankaari huipentui, kun Hakkarainen jäi Atlantassa karsintaan. Laukkanen taas heitti viikkoa olympiafinaalin jälkeen Monacossa 87,12. Sillä tuloksella olisi irronnut Atlantassa olympiapronssi.

– Kaikki kisat ovat omiaan, mutta kyllä se semisti tyydytti, kun pystyin heittämään sellaisen siivun. Täytyy myöntää, että oli vähän näyttöhalujakin kisassa.

Ilkka Lappi