Turkulainen ilmatorjuntakoulutus alkoi helmikuussa 1937, kun silloisen Turun Suojeluskunnan tykistön 43. patteri nimettiin ilmatorjuntapatteriksi. Toiminta käynnistyi mittaus- ja viestintäkoulutuksella, sillä Emil Wikeströmin johtamalla patterilla ei ollut lainkaan varsinaisia ilmatorjunta-aseita. Patteri sai kuitenkin parin kuukauden harjoittelun jälkeen haltuunsa kaksi ilmatorjuntakonekivääriä.

Turun ilmapuolustus joutui totuuden eteen talvisodan sytyttyä 30. marraskuuta 1939. Turku oli tietysti strategisesti äärimmäisen tärkeä paikka ja talvisodan aikana vihollisen kohteina olivat erityisesti kasarmit sekä koko laaja satama- ja telakka-alue. Turkulaiset perustivat kaupunkiin Turun Kodinpuolustustoimikunnan, jonka tehtäväksi tuli koota riittävät varat ilmatorjuntakaluston hankkimiseksi. Varat saatiin kokoon ja kun turvallisuustilanne alkoi olla helmikuussa jo kriittinen, käännyttiin Ruotsin puoleen.

Liikemies Hans von Rettig tunsi henkilökohtaisesti Ruotsin kuninkaan ja hän sai sitä kautta ohjatuksi alun perin Siamin kuningaskuntaan myydyn tykkitilauksen Turkuun. Kyseessä oli kolmen ilmatorjuntapatterin kalusto, eli yhdeksän Bofors-tykkiä ammuksineen ja tulenjohtolaitteineen. Kalusto kuskattiin Turkuun maata pitkin Meri-Lapin kautta. Ne sijoitettiin perillä Mikkolanmäkeen, Ruohonpäähän ja Uittamolle.

Ruohonpää saatiin ainoana toimintakuntoon ennen talvisodan päättymistä 13. maaliskuuta 1940. Ruotsista saatiin myös sadan vapaaehtoisen henkilön koulutusryhmä avuksi. Nämä it-patterit ristittiin tykkien alkuperäisen kohdemaansa mukaan siamilaispattereiksi. Kevään mittaan tykit jäivät kokonaan turkulaisten vastuulle.

Jatkosodan syttyessä kesäkuussa 1941 oli ilmatorjuntajoukkojen valmius jo ihan eri tasolla kuin talvisodassa. Turku sai koko jatkosodan pahimman pommituksen niskaansa 25.–26. kesäkuuta 1941. Tähtäimessä olivat sillä kertaa Artukaisten lentokenttä ja satama-alue. Ilmapuolustus teki parhaansa, mutta kahden päivän operaatio vaati 23 kuolonuhria, 54 haavoittunutta sekä aiheutti valtavasti aineellista tuhoa.

Turkua pommitettiin satunnaisesti myös loppuvuodesta 1941, mutta sen jälkeen kaupunki sai olla rauhassa helmikuulle 1944 asti, jolloin kaupunkia suojattiin ansiokkaasti tehokkaalla sulkutulella.

Rauhan tultua Turkuun jäi oma ilmatorjuntapatteristo, joka sijoittui vuonna 1953 Pääskyvuorelle. Vuonna 1963 se siirtyi Heikkilän kasarmille, josta tuli ilmatorjunnan uusi koulutuskeskus.

Ilmatorjunta aselajina poistui Turusta vuonna 2002 Varsinais-Suomen ilmatorjuntarykmentin lakkauttamisen myötä.

Heikki Möttönen