”Varokaa radioaktiivista kissaa!”.

Varoitus ei ole se tyypillisin, mihin lemmikkikodin ovessa törmää. Vielä viime keväänä olisin voinut pitää kylttiä scifi-harrastajan vitsinä. Kaksitoistavuotiaan Cornish Rexini sairastuttua vanhenevilla kissoilla yleiseen kilpirauhasen liikatoimintaan, eli hyperthyroidismiin, tutustuin useamman eläinlääkärin suosituksesta radiojodihoitoon. Kaksi kertaa päivässä annettava kilpirauhaslääkitys oli sitova ja aiheutti iho-ongelmia kissalle.

Tampereella toimiva Vet4Cat on ainoa eläinlääkäriklinikka Suomessa, jolla on Säteilyturvakeskuksen myöntämä lupa antaa radioaktiivista isotooppia l-131 sisältävää jodihoitoa. Hoitoja tehdään säteilyturvallisuuden vuoksi vain kerran kuussa ja kerralla hoidetaan kahdesta viiteen kissaa. Yhdysvalloissa kissojen isotooppihoitoja on tehty ja tutkittu pitkään, mutta Suomessa hoito on nuori. Tulokset ovat meilläkin hyviä ja paranemismahdollisuuden luvataan olevan 95-prosenttinen.

– Kilpirauhasen liikatoiminta on kilpirauhaskasvainten aiheuttama sairaus ja radiojodi on ainoa hoitovaihtoehto, joka parantaa sairauden tuhoamalla kasvaimet ilman haittavaikutuksia. Se aiheuttaa aniharvoin sivuvaikutuksia, jos lainkaan, kertoo hoidosta vastaava eläinlääkäri Serban Ursachi.

Radiojodi ei ole vaihtoehto, jos kissa kärsii vakavasta munuaisten tai sydämen vajaatoiminnasta. Hoito on hintava, 1350–1850 euroa, ja määräytyy kissan T4- eli tyroksiiniarvon mukaan. Korkeammilla arvoilla hoito on kalliimpi, koska isotooppiannos on suurempi. Hoito annetaan kertapistoksena kissan ihon alle.

Radioaktiivisesti säteilevä kissa viettää kriittisen viikon karanteenissa isotooppiyksikössä. Säteilyvaaran vuoksi omistaja ei voi vierailla tiloissa ja henkilökuntakin vain pari kertaa päivässä. Myös kissan jätökset ovat radioaktiivisia, klinikalla niitä säilytetään 90 vuorokautta.

Kissan kotiutuessa jätöksiä tulee säilyttää suljetussa astiassa 45 vuorokautta varoajan päättymisestä. Varoaika tarkoittaa kahta viikkoa, jonka aikana säteilevä kissa ei saa olla tekemisissä lasten, raskaana olevien tai raskautta suunnittelevien kanssa. Muidenkin alle 65-vuotiaiden tulee välttää ihokontaktia kissan kanssa ja pitää vähintään metrin turvaväliä kissaan.

– Säteilystä ei voi suojautua kuin lyijyllä, jos haluaa pitää kissa sylissä. Hoidon jälkeen pitäisi keksiä jotain pariksi viikoksi, ettei tarvitse pitää kissaa sylissä kuin muutama minuutti kerralla 3–4 kertaa päivässä. Kissaa ei saa päästä yöllä sänkyyn, Ursachi ohjeistaa.

Radioaktiivisen säteilyn välttäminen oli hankalaa, sillä äärimmäisen sosiaalisena rotuna Cornish Rex viihtyy ihmiskontaktissa liki vuorokauden ympäri. Klinikalta kotiuduttuaan kissa oli niin hellyydenkipeä, että onnistui yöllä murtautumaan suljettuun makuuhuoneeseenkin. Helpoin ratkaisu oli viedä kissa hoitoon vanhemmilleni, sillä 65-vuotta täyttäneiden ei tarvitse vältellä säteilyä yhtä tarkasti.

Elokuussa tehty hoito on näillä näkymin onnistunut. Kilpirauhasarvot ja vointi ovat erinomaisia ja lääkityksestä on päästy täysin eroon. Kissan silmiin on jälleen syttynyt se nuoruudesta tuttu pilke, joka saa omistajan toivomaan yhteisiä vuosia olevan edessä vielä useita.

Hannele Sivonen