”Täältä työt lähtee, ja tänne työt tulee. Hei Pansio, minne meet, kylä ihmisten”.

Meren helmi ja Penkit takaisin -kappaleiden sanat ovat Pansiossa asuvien ihmisten suusta.

– Kun Suomi nousi lamasta, niin Länsirannikon meriteollisuus oli iso veturi. Sehän on tässä Pansion vieressä. Tämä on merellinen kaupunginosa, joka on monella tapaa kaunis. Silti se näyttää koko ajan tilastoissa huonolta. Miksi näin on? Mikseivät ihmiset löydä täältä palveluita, miksi tänne kasautuu huono-onnisuus, Muotokuvia Pansiosta -kiertueen vastuutaiteilija, Kirjan talon toiminnanjohtaja Petri Tähtinen pohtii Pansion Me-talolla.

Tähtinen vetää kiertuetta toisen yhteisötaiteilijan Sini Sandmanin kanssa. Tarkoituksena on tavata paikallisia kaduilla ja haastatella heitä.

– Kohderyhmänämme ovat vaikeasti tavoitettavat työttömät. Mietimme, miten he ohjautuisivat palveluihin paremmin ja pitäisivät huolta hyvinvoinnistaan.

Työttömiä lähestytään kuunnellen ja arvostavasti. Apuvälineenä ovat Sini Sandmanin trubaduurintaidot. Tähtinen ja Sandman kirjoittavat ylös asioita, joista ihmisillä on Pansiosta sanottavaa. Parissa tunnissa syntyy biisi.

Taiteilijat jättävät kunakin tiistaina yhden kertakäyttökameran jollekulle, jotta tämä voisi tallentaa kaupunginosan elämää. Projektilla on myös omat Facebook-sivut.

Etsivän työn projekti etenee pienin askelin.

– Se mitä toivon on, että saisimme TE-toimistosta tänne virkailijan. Moni on kaivannut apua lomakkeisiin.

Parivaljakko on kohdannut avoimia ja sosiaalisia ihmisiä. Valtaosa on ollut 30–50-vuotiaita, joskin mukana on ollut nuoria ja eläkeläisiäkin.

Viesti on tähän mennessä ollut, että Pansiota arvostetaan kylämäisenä yhteisönä. Täällä jelpataan toisia. Kaikki arvostavat myös Pansion vihreyttä ja luontoa.

– Mutta kaupunki nähdään vieraana ja turhia lupauksia tuottavana. Ihmiset haluaisivat, että ne palvelut olisivat välillä Pansiossakin. Selkeästi koetaan, että kaikki täytyy hoitaa aina keskustan kautta. Ja kun kuitenkin puhutaan vähävaraisista ihmisistä, niin se kuusi euroa virastomatkaan on joskus ihan aito investointi, mitä kaikki eivät oikein osaa nähdä.

Jotkut pansiolaislapset eivät ole käyneet keskustassa juuri koskaan. Siitä tulee iso kuilu. Eletään eri mentaliteetissa. Vaikka haluttaisiin auttaa, ei ymmärretä todellisuutta, missä ihmiset elävät.

Viranomaisia toivottaisiin Pansioon Me-talolle jollekin viimeisistä viikoista, kun parivaljakko siellä on.

– Vielä pitää myös ratkoa, että menisimmekö vaikka tuohon pubiinkin.

– Työvoimaviranomainen pubissa, siinäkin olisi yksi biisin aihe. Heikki Salo voisi tuosta kirjoittaa biisin, Tähtinen naurahtaa.

Hankkeen kautta tuodaan viestiä, mitä ihmiset todella tarvitsevat. Herätellään palveluntarjoajia, mitä he voisivat vastata siihen.

– Ehkä Turkuun tarvittaisiin lähiövisio, Tähtinen sanoo.

Muotokuvia Pansiosta -kiertue jatkuu seuraavat kuusi tiistaita. Se alkaa Pansion kirjastolta kello 12 ja päättyy Me-talolla kello 17 alkaviin Muotokuvia Pansiosta -iltoihin. Tarjolla on työllistymiseen ja terveydenhuoltoon liittyvien palveluiden esittelyjä, kirjoittajaryhmä Tapiirin runomuotokuvia ja voileipiä. Hanke on Euroopan sosiaalirahaston rahoittama.

Minna Saarinen