Turussa toiminut valokuvaamo Atelier Irmelin henkilöityi alan todelliseen pioneeriin, Emmi Fockiin (1898–1983). Tämä Leipzigissa syntynyt tyttö muutti Turkuun isänsä työn myötä aivan 1900-luvun alussa. Ensimmäisen maailmansodan melskeet pakottivat saksalaisperheen kuitenkin takaisin kotimaahan vuonna 1915.

Fock palasi kuitenkin nuoruuden kotikaupunkiinsa Ahvenanmaan kautta vuonna 1922. Hän oli ehtinyt opiskella valokuvausta siinä välissä Saksassa ja Ruotsissa. Hän perustikin heti Turkuun tullessaan Linnankadulle Atelier Irmelinin. Tämä kansainvälinen valokuvataiteen mestari oli 1920-luvulla aikaansa edellä. Hän erikoistui henkilö-, muoti- ja mainoskuviin sekä valokuvataiteeseen.

Yksi erityinen kiinnostuksen kohde olivat alastonkuvat, jotka eivät sotien välisinä vuosina olleet ihan arkipäivää. Fock piti silmänsä auki ja hän oli koko ajan kärryillä alan viimeisistä virtauksista. Emmi Heldtistä tuli Emmi Fock avioliiton myötä vuonna 1932.

Fock oli myös elokuvien ja teatterin ystävä ja hän ymmärsi tähtien vetovoiman. Irmelinissä kävivätkin kuvattavina vuonna 1931 muun muassa operettitähti Ritva Aro, kilparatojen kuningas Paavo Nurmi sekä Turun Teatterissa tuolloin vaikuttanut näyttämödiiva Emmi Jurkka. Samana vuonna turkulainen LAHYN-filmi julkaisi Suomen ensimmäisen äänielokuvan Sano se suomeksi, jossa tämä kolmikko myös esiintyi. Atelier Irmelinin maine kasvoi, kun kuvaamossa alkoi rampata muutakin kaupungin kermaa. Irmelinin tilauskanta moninkertaistui nopeaan tahtiin.

1930-luvulla uusinta uutta olivat myös mainoksiin tehdyt tuotekuvat. Pian Irmelinillä olikin sopimukset muun muassa Neoviuksen, Silon ja Kestilän kanssa. Fock teki työnsä ajan hengen mukaan, funktionalistisen pelkistetysti. Valokuvan käyttäminen mainonnassa oli tuohon aikaan suorastaan mullistavaa.

Fock osallistui innokkaasti myös koti- ja ulkomaisiin valokuvanäyttelyihin. Hän otti varsin rohkeita seksuaalisväritteisiä valokuvia. Fockin eroottinen Mira Mar -sarja kuvasi moderneja naisia, jotka esiintyivät lyhyttukkaisina tupakka suussa ja auton ratissa. Hän sai useita palkintoja ja kunniamainintoja ympäri maailmaa.

Fock jatkoi yrittäjänä vuoteen 1943 asti, jolloin hän myi liikkeensä ja muutti Ruotsiin. Hän palasi Irmelinin pääkuvaajaksi ja taiteelliseksi johtajaksi kuitenkin vuonna 1952. Hän työskenteli ateljeessaan aina vuoteen 1966 saakka, jolloin oli sopiva aika jäädä eläkkeelle.