Aiempi tutkimus sijoittaa 1600-luvun porvarisnaiset kodin piiriin hoitamaan taloutta ja lapsia. Sen mukaan naiset eivät osallistuneet kodin ulkopuoliseen toimintaan kuin pakosta. Veli Pekka Toropainen osoittaa turkulaisia porvarisnaisia koskevassa väitöstutkimuksessaan, että todellisuudessa naiset olivat aktiivisia toimijoita kaikilla elämän osa-alueilla.

Toropaisen väitöstutkimus perustuu naisten koko elämänkaaren eri osa-alueiden tarkasteluun. Tarkasteltavia osa-alueita ovat esimerkiksi koulutus, avioliitto sekä naisten taloudellinen toiminta ja esiintyminen oikeudessa. Tutkimuksessa korostuu naisten osallisuus perheessä ja kaupunkiyhteisössä. Toropaisen mukaan Suomen 1600-luvun kaupunkien porvarisnaisten toimintaa ei ole tutkittu aiemmin johdonmukaisesti.

– Naiset eivät olleet perheestään, suvustaan tai Turun paikallisyhteisöstä erillään olevia yksilöitä, vaan tärkeä osa niitä. Siksi heidän toimijuuttaan ei voi eikä tule erottaa aikakautensa ja yhteisönsä kontekstista, Toropainen sanoo.

Porvariston naisia on tutkittu Keski-Euroopassa ja muissa Pohjoismaissa enenevässä määrin 1990-luvulta lähtien. Lukemalla tarkoin useita eri lähderyhmiä on mahdollista löytää porvarisnaisten elämän keskeiset tekijät ja jopa heidän henkilökohtaisia ominaisuuksiaan. Raastuvan- ja kämnerinoikeuden pöytäkirjoista on mahdollista koota palapeli, josta hahmottuu henkilön toiminnan kokonaiskuva.

Johtavan porvariston naiset ajoivat asioitaan Turun kaupungin oikeusasteissa kaikissa kolmessa siviilisäädyssä: naimattomina tyttärinä, aviovaimoina ja leskinä. Aktiivisimmat heistä esiintyivät oikeudessa elämänsä aikana yli sata kertaa.

– Verrattuna muihin saman ajanjakson kaupunkeihin naimattomaksi jääneet turkulaiset porvaristyttäret esiintyivät korostuneen aktiivisesti valvomassa taloudellisia etujaan. Heidän toimintansa hyväksyttiin silloin, kun se ei ylittänyt porvariyhteisön sovinnaisuuden rajoja, Toropainen kertoo.

Leskinaisten oikeustoimikelpoisuus kertoo siitä, että naisia ei pidetty lain mukaan vaimoinakaan lähtökohtaisesti kyvyttöminä hoitamaan perheen asioita, vaan ainoastaan velvollisina alistumaan miehensä edusmiehisyyteen ja määräysvaltaan tämän eläessä. Talouden pää oli yleensä mies ja hänen velvollisuutenaan oli ajaa perheensä asioita. Oikeusjutuista ilmenee kuitenkin, että monet vaimot toimivat aktiivisesti ja tasa-arvoisesti miehensä rinnalla.

Vaikka sukulaisuussuhteet olivat tärkeitä kaupankäynnissä, kokivat naiset ne myös uhkaksi itselleen. Tarvittaessa porvarisnaiset puolustautuivat voimakkaasti ja hakivat turvaa porvariyhteisöä edustaneelta raadilta. He osasivat vedota asemaansa yhteisön jäseninä ja saivat yleensä raadin ja porvariyhteisön tuen.

– Monet lesket järjestelivät taloudellisia asioitaan heti miehensä kuoltua ja jäivät sitten elämään kaupunkitalonsa, maatilojensa tai pääomansa turvin. Muutamat johtavan porvariston naiset jatkoivat kuitenkin laajaa taloudellista toimintaa vuosikausia. Heillä oli siihen koulutus ja he olivat toimineet miehensä kumppaneina yrityksen toiminnassa. Lisäksi heidän lapsensa, jotka olivat saaneet kasvatuksensa vanhemmiltaan, levisivät joka puolelle Suomea virkamiehinä ja pappeina, Toropainen huomauttaa.

Toropainen esittää väitöskirjansa Päättäväiset porvarskat. Turun johtavan porvariston naisten toimijuus vuosina 1623–1670 julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 14. toukokuuta.

Vastaväittäjänä on professori Marko Lamberg Tukholman yliopistosta ja kustoksena professori Kirsi Vainio-Korhonen. Tilaisuus on suomenkielinen.

FM Veli Pekka Toropainen on syntynyt vuonna 1967 Kuopiossa ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1986 Lahdessa. Korkeakoulututkintonsa (FM) Toropainen suoritti Turun yliopistossa 2007. Väittelijä on tutkimusapulaisena Turun yliopiston Suomen historian oppiaineessa. Väitöksen alana on Suomen historia.