Tutkijaryhmä on tutkinut Itämeren yllä muodostuvia lumisadenauhoja, jotka voivat tuoda rannikkoalueelle lyhyessä ajassa massoittain lunta. Olosuhteet ovat tällä hetkellä sopivat ilmiön toteutumiselle.

Talviaikaan Itämeren yllä muodostuu ajoittain hyvin voimakkaita ja hitaasti liikkuvia lumisadenauhoja, jotka voivat olla jopa useiden satojen kilometrien mittaisia. Tähän ilmiöön liittyvät lumisateet saattavat pahimmillaan jatkua useiden päivien ajan.

Toisinaan lumisateet ajautuvat rannikolle huonontaen ajokeliä merkittävästi. Helmikuussa 2012 pääkaupunkiseudulle ajautunut lumisadenauha aiheutti lukuisia peltikolareita kaikilla Helsingin sisääntuloväylillä. Myös lähipäivinä Suomenlahden alueelle on jälleen odotettavissa lumisadenauhoja (https://youtu.be/_Sb24-dg6ec).

Lumisadenauhojen liikettä ja mahdollista siirtymistä rannikon puolelle voi seurata reaaliajassa Ilmatieteen laitoksen tutka-animaatiosta http://ilmatieteenlaitos.fi/sade-ja-pilvialueet/suomi.

Ilmatieteen laitoksen, Helsingin yliopiston ja Barcelonan teknillisen yliopiston tutkijat ovat selvittäneet Suomenlahden alueelle muodostuvien lumisadenauhojen syntymekanismeja ja rakennetta. Samalla arvioitiin Ilmatieteen laitoksen mesoskaalan sääennustusmallin kykyä ennustaa ilmiötä.

– Käytössä oleva tarkan erotuskyvyn säämalli pystyi kuvaamaan Suomenlahden suuntaisten pitkien lumisadenauhojen syntyolosuhteet ja liikkeet hyvin. Tämä on hyvä uutinen, sillä sopivissa olosuhteissa lumisadenauhat ajautuvat rannikolle aiheuttaen paikallisesti yllättävän nopeita muutoksia sääolosuhteissa, yksikön päällikkö Sami Niemelä toteaa.

Suomenlahden suuntaisten lumisadenauhojen syntyyn vaikuttaa kolme keskeistä tekijää. Ensimmäinen edellytys on, että Itämeri on jäätön, jolloin meri toimii jatkuvana lämmön ja kosteuden lähteenä ilmakehälle. Toiseksi avoimen meren ylle pitää virrata hyvin kylmää ilmamassaa tyypillisesti idästä, jotta ilmakehän lämpötilan pystyrakenne suosii konvektiivisten nousuvirtausten muodostumista.

Aikaisempien tutkimusten mukaan jo 13 asteen ero merenpinnan ja noin 1 500 metrin korkeuden lämpötilojen välillä riittää käynnistämään pystyvirtaukset. Lisäksi Suomenlahden geometria edesauttaa voimakkaampien lumisadenauhojen muodostumista. Kylmän itäisen perusvirtauksen aikana pinnan lähelle muodostuu niin sanottu "maatuulivirtaus" Suomenlahden molemmin puolin.

Virtaukset törmäävät merellä pakottaen ilman nousevaan liikkeeseen. Nousevan ilmavirtauksen alueelle syntyy myös voimakkain lumisadenauha. Pääkaupunkiseudun erittäin huono ajokeli helmikuussa 2012 syntyi juuri kahden lumisadenauhan kohtaamisen seurauksena. Mesoskaalan säämalli pystyi ennustamaan kahden risteävän lumisadenauhan kehityksen hyvin.

Aikaisempien tutkimusten perusteella voidaan arvioida, että Suomenlahden alueelle syntyvät lumisadenauhatapaukset tulisivat lisääntymään.

– Tähän on kaksi syytä. Toisaalta ilmaston lämmetessä jäätalven kesto lyhenee ja meri on pitkään sula. Toisaalta myös arktisen merijään voimakas väheneminen voi edesauttaa itäisten perusvirtaustyypin yleistymistä Suomen alueella, Niemelä toteaa tutkimuksen pohjalta.