– Taiteilija-apurahat on tarkoitettu luovaan työskentelyyn eli teosten luomiseen. Kuvataiteilijan tulisi saada korvaus myös näyttelyn eteen tekemästään työstä. Näyttelypalkkio olisi korvaus taiteilijan työstä näyttelyn valmistelussa ja sen aikana. Näyttelyn pitäminen on kuvataiteilijan työtä, ja työelämän pelisääntöjen täytyy olla tasa-arvoiset ja oikeudenmukaiset myös 3 000 suomalaiselle ammattikuvataiteilijalle, Eloranta sanoo.

Näyttelypalkkioista käydään parhaillaan keskustelua ympäri maailmaa. Useissa maissa on julkaistu joko valtakunnalliset tai alueelliset suositukset näyttelypalkkioista tai taiteilijan työtunneista maksettavista palkkioista. Suosituksia on Australiassa, Britanniassa, Skotlannissa, Irlannissa ja Saksin osavaltiossa Saksassa. Puolassa muutamat isot näyttelynjärjestäjät ovat jo sitoutuneet maksamaan taiteilijoille minimipalkkiota. Norjassa kulttuuriministeriö pilotoi parhaillaan mallia, jossa taiteilijalle maksettaisiin myös työtunneista.

Pohjoismaissa näyttelykorvaukset otettiin käyttöön 40 vuotta sitten. Ruotsin sopimus astui voimaan ensi kertaa 1971 ja sitä päivitettiin viimeksi 2009. Norjan korvausjärjestelmä syntyi 1978 ja Tanskan 2003.

– Taiteilijat tekevät runsaasti ilmaista työtä, ja heidän neuvotteluasemansa suhteessa näyttelynjärjestäjiin on heikko, Eloranta muistuttaa.

Näyttelijöitä työllistävät teatterit ja muusikoita orkesterit. Toisin kuin julkisesti tuetut teatterit, orkesterit ja muut kulttuurilaitokset, taidemuseot eivät työllistä kuvataiteilijoita eivätkä maksa säännönmukaisesti taiteilijoille palkkioita.

Näyttelypalkkiosopimus ei korvaisi nykyisiä taidenäyttelyistä maksettavia tekijänoikeuskorvauksia, joita visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusyhdistys Kuvasto ry hallinnoi. Kuvataiteilijoiden tekijänoikeuskorvaus on hyvin usein pieni osa tulonmuodostusta eikä sitä makseta säännönmukaisesti. Tekijänoikeuskorvaukset maksettaisiin kuten ennenkin.