Facebookissa ihmiset kirjoittelevat siitä, kuinka kamalaa on, kun Somalialaisia saapuu meidän maahamme. On myös Turkulaisia ja yhdessä olemme kaikki suomessa asuvia Suomalaisia. Joku postailee kuvia, kun Martti-Eerikki täyttää 3-vuotta. Seuraavana päivänä voidaankin sitten hehkuttaa sitä, kuinka tämä pikku piltti onkin jo kolme vuotias.

Olen tekstien suhteen todella kriittinen ja usein hermostunkin vähän liian pienistä asioista. Nyt kyse kuitenkin on asioista, jotka opetetaan ala-asteella. Itse olen ainakin jo ensimmäisellä luokalla oppinut sen, että kansalaisuus kirjoitetaan pienellä, ja maa kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Myös kolmen vuoden ja 3-vuotiaan ero on tehty heti selväksi.

On vaikea sanoa, miksi juuri nämä kirjoitusvirheet ovat alkaneet levitä nopeasti ihmiseltä toiselle. Ovatko ihmiset niin kiireisiä, että he ottavat suoraan vääriä malleja muilta somettajilta? Vai ovatko perussäännöt kirjoittamisen suhteen vain totaalisesti kadonneet mielestä?

Vaikka kirjoitusvirheet eivät tapa meitä pikkuseikkoihin juuttujia, eivät ne myöskään näytä hyviltä esimerkiksi töitä haettaessa. Uskallan väittää, että työhakemusten perusteella haastatteluun otetaan mieluummin henkilö, jonka hakemuksessa edes perusasiat on kirjoitettu oikein. Varsinkin, kun nykypäivän kirjoitustaitoja tarvitaan lähes jokaisessa työssä, tavalla tai toisella.

Toisaalta voi myös olla, että pian ei enää tarvitse lainkaan kiinnittää huomiota siihen, mitä itse kirjoittaa. Jos kehitys on samanlaista kuin nyt, eivät tulevaisuudessa tekstin lukijatkaan enää ymmärrä yhtään, mikä kaikki lauseissa oikein on pielessä.