Turku on Suomen mittakaavassa melkoinen makkarakaupunki. Täysin turkulaiseksi tuotteeksi voidaan ristitä rusinamakkara, mutta vahva turkulaisleima Suomessa on myös laukkamakkaralla ja erilaisilla hevosmakkaroilla. Näiden perinnemakkaroiden mekka on Turun kauppahalli sekä hyvinvarustetut lihakaupat.

Kaikkein turkulaisin makkara on rusinamakkara, jonka asemaa voisi verrata tamperelaisten mustamakkaraan. Rusinamakkara nautitaan yleensä lämpimänä ja sen seuraksi sopii puolukkahillo. Rusinamakkara sisältää ohrasuurimoita, sianlihaa ja -maksaa sekä sipulia. Sen maun salaisuus piilee kuitenkin sen hillityssä ja charmikkaassa makeudessa, joka syntyy rusinoiden ja siirapin yhdistelmästä.

Lopullisen sinettinsä rusinamakkara saa maustepippurista, valkopippurista ja suolasta. Rusinamakkaran täyte muistuttaa erehdyttävästi maksalaatikkoa ja sanotaankin, että tämä vahvasti mielipiteet jakava ruoka on saanut alkunsa siitä, kun ylijäänyttä makkaran täytettä on kipattu uunivuokiin.

Laukkamakkara on monille makkaran ystäville suurempi mysteeri kuin vaikkapa rusinamakkara. Pelkästään laukkamakkaran alkuperäisestä nimestä on monta eri urbaania versiota liikkeellä. Nimi laukka ei viittaa sen kummemmin eri sipuleihin kuin hevosenkaan laukkaan.

Laukkamakkara on saanut oman nimensä sen alkuperäisestä suolapitoisesta säilytysliuoksesta, joka on ruotsiksi käännettynä lake. Laukkamakkaran vaalean hailakka ulkonäky on saattanut herättää jonkin verran ennakkoluuloja, joten tämäkin laatuherkku on jäänyt rohkeiden ja ennakkoluulottomien varsinaissuomalaisten kansallisomaisuudeksi.

Tänä päivänä laukkamakkaran valmistuu helposti myös ilman perinteistä suolavettä ryyneistä, perunasta ja sianlihasta. Laukkamakkaran ruotsalaiset serkkuversiot ovat erityisen suosittua tavaraa joulupöydissä.

Vahva lounainen leima on myös hevosmakkaralla, jota kohtaan on myös vahvoja ennakkoluuloja muualla päin Suomea. Kun muutama vuosi sitten joissain suomalaisissa valmislihatuotteissa havaittiin pieniä määriä hevosenlihaa, eivät turkulaiset olleet kohusta moksiskaan.

Tunnetuin hevosenlihan jalostaja oli Piikkiössä sijainnut makkaratehdas K. Hvitfelt Oy, jonka tuotantolaitokset joutuivat liekkien tuhoamiksi vuonna 2000. Hvitfeltin tuotanto siirtyi myöhemmin Perniön Liha Oy:n tehtaille. Hevosen teurastusta rajoittavat lihan halpa kilohinta vaikkapa nautaan verrattuna sekä eläinten suuret lääkejäämät, jotka eivät saa päästä missään nimessä elintarvikeketjuun.