Sinappi levisi koko kansan käyttöön sotien jälkeen. Tässä oli ratkaisevassa roolissa turkulainen Jalostaja. Tehdas kehitti maultaan erinomaisen Linna-sinapin vuonna 1948. Esikuvana oli Slotts-sinappi Uppsalasta. Sitä oli aloitettu valmistamaan jo vuonna 1919.

Jalostajalla sinappi tehtiin omaan makuun sopivaksi, hieman vähemmän makeaksi kuin Ruotsissa. Sinappi oli suosittua, markkinaosuus oli 50 prosentin paremmalla puolella. Tyylikkäiden pakkauksien suunnittelijan toimi muun muassa Tapio Wirkkala 1960-luvulla.

Sinappilaseista muodostui suosittu keräilykohde. Sotien jälkeen Suomi ei ollut vielä niin varakas kuin nykyään, ja sinappipakkausten käyttö laseina oli järkevää. Turun sinappilasi on siten nykyisin niin ajankohtaisen kierrätyksen edelläkävijä.

Aika monen suomalaisen muistissa ovat arkikattauksessa käytetyt sinappilasit tai usein kesämökillä käytetyt lasikolpakot. Parhaimmillaan sinappilasi avaa nykyisille varttuneille kansalaisille muistiyhteyden lapsuuden aurinkoisiin kesiin, keltaiseen Jaffaan ja HK:n Siniseen saunan jälkeen.

Turun sinapilla on alusta alkaen ollut tunnuskuvana Turun linnan länsipääty. Linna on sinapin myötä ollut läsnä suomalaisten ruokapöydissä ja voi hyvin ajatella että linna on Turun 1200-luvulta periytyvää liljaakin tunnetumpi kaupungin symboli.

Turun sinapin valmistus siirtyi myöhemmin ulkomaille. Tuotannon maksimointi ei kuitenkaan aina toimi kun valmistetaan tuotteita kuluttajille. Ulkomaankierros pudotti Turun sinapin markkinaosuuden ja sen valmistus palasi takaisin Suomeen.