Erkka Korpiahon nimi on jäänyt hieman unholaan, vaikka kyseessä on yksi suomalaisen ratamoottoripyöräilyn eittämättömistä legendoista. 1990-luvulla ratamoottoripyöräilyn EM- ja MM-sarjaa 250-kuutioisissa ajanut Korpiaho oli ennen Mika Kalliota viimeisin MM-sarjassa pisteille ajanut kuski.

Korpiahon tie kansainvälisiin kisoihin oli poikkeuksellinen. 1990-luvun alussa EM-sarjaan lähdettiin valtavalla päättäväisyydellä.

– 1990 tehtiin hirveästi töitä ja laitettiin veljen kanssa kaikki rahat kiinni Aprilian pyörään, joka oli teknisesti valmis EM-sarjaan. En tiedä yhtään, mistä se hirveä hinku EM-sarjan ajamiseen tuli, Korpiaho muistelee.

– Sain pyörän vain vähän ennen kauden alkua. Sille ei ehditty tehdä Suomessa mitään. Kun lähdettiin ensimmäiseen kisaan, ei minulla ollut edes ajolupaa. Hirveä luotto oli, että järjestäjien on pakko päästää kisaamaan. Ensimmäisessä kisassa olin sitten neljäs. Se oli ihan järkyttävä suoritus lähtökohtiin nähden ja valtavan hieno kisa ajaa, hän jatkaa.

Marttilalaisen kipuaminen kohti kansainvälisiä koitoksia alkoi 1980-luvun puolivälissä. 1980-luvun alulla hän kävi katsomassa Artukaisissa kisoja ja syksyllä 1985 Korpiaho osallistui Turun Moottorikerhon järjestämään kilpailuun. Kilpa-ajo oli kuitenkin loppua alkuunsa.

– Heti ensimmäisessä kisassa meni solisluu. Tyksistä soitettiin kotiin äidille ja ura meinasi loppua siihen, Korpiaho nauraa.

Kansainvälisesti parhaat vuodet ajoittuivat 1990-luvulle. Kaudeksi 1991 tie vei 250-kuutioisten MM-sarjaan. MM-sarjassa ajaminen loppui jo kahden kauden jälkeen.

- Oltiin menossa hyvää vauhtia uralla eteenpäin, kun Suomessa alkoi lama. Rahat loppuivat ihan totaalisesti. 1992 otin 250 000 markkaa velkaa, jotta pystyin ajamaan kauden läpi. Pelimerkit loppuivat ja isot asiat jäivät tekemättä, Korpiaho harmittelee.

Olosuhteet olivat vaikeat. Pahimmillaan Korpiaholla ei ollut varaa tulla kisojen välissä Suomeen. Mies tunnustaa, että kädestä suuhun eläminen vaikutti korvien väliin. Parasta Korpiahoa maailmalla nähtiin vain väläyksittäin.

– 1992 keväällä Jerezin kisan aika-ajoissa olin tehdaspyörien joukossa kahdeksas. Seuraavaan privaattipyörään oli sekunti eroa.

1990-luvun alkuvuosienkin jälkeen Korpiaho kisasi kansainvälisillä radoilla. 1999 hän oli mukana Kawasakin tehdastiimissä Ranskassa Bol d’Orin kestävyyskisassa. Korpiaho itse nostaa Bol d’Orin kolmossijan lähes 30-vuotisen uransa kovimmaksi saavutukseksi.

Kaudella 1994 Korpiaho valloitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa ja hallitsi tuon jälkeen kotimaan ratoja. Suomen mestaruuksia tuli kaikkiaan 15 kauteen 2012 päättyneellä aktiiviuralla.

Palo kilpailemiseen on kuitenkin yhä olemassa. Kaksipyöräiset ovat vain vaihtuneet nelipyöräisiin ajokkeihin.