Ihmisillä on vahva taipumus liittää eliöihin erilaisia uskomuksia. Erityisen raskaan lastin on saanut pääkallokiitäjä-perhonen, kansanuskossa sitä pidetään kuoleman lähettiläänä. Lajin tieteellinen nimi Acherontia atropos on sekin synkkä. Kreikkalaisessa mytologiassa Akheron on surun joki ja Atropos nainen, joka leikkasi elämänlangan. Uhrilampaat-elokuvassa puolestaan sarjamurhaaja Buffalo Bill jätti uhriensa suuhun pääkallokiitäjän kotelon.

Syynä tähän synkkään maineeseen on ihmisen pääkalloa muistuttava kuvio perhosen selässä. Kuvion ei ole tarkoitus esittää pääkalloa, mutta ihmiselle viesti ei jää epäselväksi. Ja mikäli vanhoja kirjoituksia on uskominen, niin erittäin runsaana pääkallokiitäjä esiintyi mustansurman raivotessa Euroopassa 1350-luvulla.

Ja jos pääkallokuvio ei vakuuta katsojaa eläimen vaarallisuudesta, niin sillä on vielä yksi yllätys tarjolla. Pääkallokiitäjä nimittäin ääntelee, jo toukkana ja kotelossa. Tämä on ominaisuus, joka hätkähdyttää myös kokenutta hyönteisten tarkkailijaa.

Oikeassa elämässä tämä elämänlangan leikkaaja on perunan ja hunajan ystävä. Pääkallokiitäjän toukat syövät mielellään perunan lehtiä. Aikuiset puolestaan herkuttelevat hunajalla ja tunkeutuvat pelotta mehiläispesiin makean perässä.

Pääkallokiitäjä esiintyy meitä lähinnä Välimeren maissa. Suomessa sitä tavataan harvoin. Yksi Turun Biologisen museon arvokkaimmista eläimistä on syyskuussa vuonna 1950 Porin Reposaaresta kerätty pääkallokiitäjä.