Eviran uuden päiväysvanhojen tuotteiden loppusijoittamista koskevan lain myötä on tullut mahdolliseksi, että kaupat ja suurkeittiöt voivat toimittaa myyntiajan päähän tulleita ruokia pakastettuina ruoka-apuun. Enää käyttökelpoista ruokaa ei siis tarvitse välttämättä kipata jäteastiaan. Roskisdyykkaajien lisäksi päiväysvanhojen ruokien hyötykäytöstä huolehtivat aiempaa enemmän nyt myös ruokakaupat ja yhdistykset yhteistyössä.

Turkulainen kauppias Maria Puhakka kertoo suhtautuvansa hyvin myönteisesti ruoka-apuyhteistyöhön ja roskisdyykkaajiin. K-Extra Puhakan pihalla oli aiemmin täysin avoin biojäteastia, jonka kansi oli vapaasti avattavissa. Se kuitenkin oli Puhakan mukaan lähes joka aamu epäsiisti eli sitä oli käyty selkeästi penkomassa. Sen vuoksi astia oli jonkin aikaa lukittuna, mutta nyt kauppa pitää sitä taas avoinna.

– En tiedä käykö siellä kukaan hakemassa, mutta jos käy, sopii minulle. Kuitenkin meillä on tähän aikaan vuodesta niin hyvä kierto esimerkiksi hedelmien ja vihannesten osalta, että suurin osa biojätteeseen laittamastamme tavarasta on oikeasti syötäväksi täysin kelpaamatonta. Pyrimme myymään päiväyksellä varustetut tuotteet hyvissä ajoin pois ennen viimeisen myyntipäivän tuloa, kertoo Puhakka.

K-Extra Puhakka on myös tehnyt vuosia ruoka-apuyhteistyötä eri yhdistysten kanssa. Kaikki alkoi yhteistyössä luonnonsuojelu- ja metsästysyhdistysten kanssa, kun kauppa lahjoitti omenoita, leipää ja salaattia metsän eläimille.

– Olemme jo useamman vuoden ajan tehneet tiivistä yhteistyötä myös Pelastusarmeijan kanssa, joka hakee päiväystä lähestyvät tuotteet meiltä kolme kertaa viikossa, kertoo Puhakka.

Kaikki mahdollinen hävikkiruoka menee siis heille, lukuun ottamatta selkeää perkuujätettä tai jostain syystä ennen aikojaan pilaantuneita tuotteita, jotka hävitetään biojätteeseen. Pelastusarmeijan loma-aikoina A-Kilta hoitaa ruokien haun omille tahoilleen.

– Kauppiaana tulee pohdittua myös tarkemmin ruoantuotantoketjua yleensä. Olemme jo aikaa sitten hakeneet yhteistyökumppaneita, jotta syötäväksi kelpaavat tuotteet saisivat jonkun muun kodin kuin roskiksen. Jäte on nykyään myös kallista, joten määriä tulee mietittyä jo tilausvaiheessa tarkemmin. Eikä hävikkiin nykykaupassa pitäisi muutenkaan olla kellään varaa, toteaa Puhakka.

Yhdistykset ovat olleet myös kiinnostuneita tekemään kauppojen kanssa ruoka-apuyhteistyötä ja toimittamaan päiväysvanhoja tuotteita muun muassa seurakuntien käyttöön. Permakulttuurisuunnittelija Roni Jokinen on mukana Mikä kestää ry:n ruoka-aputiimissä, jonka tarkoituksena on saattaa alkuun yhteistyö eri toimijoiden välillä ja pitää huolta prosessin jatkuvuudesta.

– Olemme olleet yhteydessä muutamiin seurakuntiin, sillä ne ovat luontevia yhteistyökumppaneita jo olemassa olevan jakelukanavansa vuoksi. Seurakunnat ovat olleet alustavasti kiinnostuneita aiheesta, mutta varsinaisia neuvotteluja ei ole vielä aloitettu, eikä myöskään kauppoihin olla oltu yhteydessä, kertoo Jokinen.

Toistaiseksi tiimi on keskittynyt määrittelemään Mikä Kestää ry:n voimavaroja ja resursseja sen suhteen, millaisella volyymilla ruoka-avun toimittamista voidaan tehdä ja kuinka usein.

– On odotettavissa että kauppiaat toivovat säännöllistä, ehkäpä useamman kerran viikossa tapahtuvaa ruokien noutoa, kertoo Jokinen.

Tavoitteena on, että viimeistään tammikuun aikana yhdistys aloittaisi säännöllisen ruoka-apukuljetuksen. Jakelijoina tulevat todennäköisesti toimimaan yhdistyksen aktiivit omilla yksityisillä henkilö- ja pakettiautoillaan. Niin kauan kun Mikä Kestää ry:llä ei ole minkäänlaista rahoitusta tai budjettia projektin toteuttamiseksi, on kaikki kiinni jäsenten omasta, omin varoin tapahtuvasta osallistumisesta.

– Ruoka-aputoimitusten määrää voitaisiin toki lisätä tulevaisuudessa, mikäli projektille löytyy rahoitusta. Nykyinen malli on sietämätön ja lakimuutos antaa vihdoin mahdollisuuden yksinkertaisesti järkevämpään ja loogiseen malliin, jossa ilmaisu "ihmisravinnoksi kelpaamaton kaatopaikkajäte" on saatu sovitettua ihmisläheisempään ruoka-apu-sanaan, summaa Jokinen.

Turkulainen yliopisto-opiskelija Olli-Jaakko Latva-Mäenpää toimii itsenäisesti asian puolesta, ja on jo neljän vuoden ajan hankkinut ruokansa roskiksista dyykkaamalla. Hän on perehtynyt aiheeseen tarkasti muun muassa opiskelujensa puitteissa.

– Aiheessa on monta eri näkökulmaa, joista ottaa kiinni, sillä epätasa-arvoa on koko ruoantuotannon ketjussa. Kyseessä on todella iso juttu, josta ihmiset eivät puhu tarpeeksi, kertoo Latva-Mäenpää. Vasta dyykkaamisen myötä ruoan hävikin määrä on tullut Latva-Mäenpäälle konkreettiseksi.

– Ekaa kertaa kun olin roskiksella ja näin ruoan määrän, tajusin asian mittasuhteet.

Dyykkauksessa on kuitenkin ilmennyt ongelmia kauppiaiden kanssa varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana. Roskiksia on yhä enenevässä määrin lukittu, ja joissain paikoissa kauppias yrittää saada dyykkaajia aktiivisesti pois roskiksilta.

– Vartijoiden ja poliisien kanssa on tullut keskusteltua, kertoo Latva-Mäenpää.

– Heille on yritetty puhua järkevästi, ja yleensä he ymmärtävätkin ettei tässä olla rikollisia.

Hän korostaa myös, että ruokakaupat eivät ole ruoantuotantoketjun ainoa kohta, jossa ylijäämää syntyy. Tuotannon monessa eri osassa tapahtuu myös hävikkiä ympäri maailmaa. Latva-Mäenpää haluaisikin kertoa turkulaisille kauppiaille, että ruoantuotannossa pitäisi ottaa huomioon koko ketju.

– Se, että joku tulee hakemaan tuotteen roskiksesta on paljon kestävämpää kuin se, että se viedään kaatopaikalle kompostoitavaksi. Ruoka on tuotettu ulkomailla, lähetetty Suomeen, ja se tulee suoraan roskikseen. Koko prosessi ja käytetyt resurssit pitäisi ottaa huomioon, sillä ne menevät muuten täysin hukkaan. On meneillään mielenkiintoiset ajat, ja uuden lain myötä sekä yhdistysten avulla asiat voivat muuttua, summaa Latva-Mäenpää.

Kirjoittaja kuuluu Turun nuorten toimitukseen, joka kokoontuu Vimmassa.