Sepsiksellä tarkoitetaan vakavaa yleisinfektiota, jossa verestä voidaan usein, mutta ei aina, osoittaa infektion aiheuttava mikrobi. Suomalainen termi ”verenmyrkytys” on osittain harhaanjohtava. Sepsis on yleinen ongelma päivystyspoliklinikalla ja vaikeaan sepsikseen kuolee ihmisiä.

Tilan nopea tunnistaminen saattaa parantaa potilaiden hoitoa ja ennustetta sekä auttaa kohdentamaan erityisesti teho- ja valvontahoidon rajallisia resursseja oikein.

Lääketieteen lisensiaatti Raija Uusitalo-Seppälä selvitti väitöstyössään plasmasta mitattavien merkkiaineiden käyttökelpoisuutta vaikean sepsiksen varhaisessa tunnistamisessa ja potilaiden ennusteen arvioinnissa. Väittelijä vertasi nykyään rutiinikäytössä olevia laboratoriokokeita ja toistaiseksi tutkimuskäytössä olevia uusia merkkiaineita toisiinsa sekä pyrki selvittämään niiden käyttökelpoisuutta potilailla, joilla päivystävä lääkäri oli epäillyt infektiota.

– Ehkä kiinnostavimpana uutena löydöksenä havaitsimme, että plasmasta mitattu suPAR-pitoisuus (soluble urokinase-type plasminogen activator receptor) osoittautui kuolleisuuden itsenäiseksi riskitekijäksi. Korkea suPAR-taso ennusti myös vaikeampaa taudinkuvaa ja tehohoidon tarvetta. Aiemmin julkaistuissa kansainvälisissä tutkimuksissa suPARia on sangen provokatiivisesti nimitetty eräänlaiseksi kristallipalloksi. Pystyimme nyt tässä aidossa päivystysasetelmassa osittamaan, että väite pitää ainakin osittain paikkansa, arvioi Uusitalo-Seppälä.

C-reaktiivisen proteiinin eli CRP:n pitoisuuden mittaus on yksi tavallisimpia laboratoriotutkimuksia. CRP-pitoisuus on helppo, nopea ja halpa määrittää. Sitä pidetään kohtuullisen hyvänä osoittamaan bakteeri-infektiota, mutta CRP nousee myös monesta muusta syystä eivätkä CRP-tasot tutkimuksessa ennustaneet vaikean sepsiksen kehittymistä tai kuolleisuutta.

Uusitalo-Seppälä havaitsi myös, että päivystystilanteessa mitatut korkeat prokalsitoniini (PCT), interleukiini-6 (IL-6) sekä fosfolipaasi (PLA2GIIA) -pitoisuudet toimivat kehittymässä olevan vaikean sepsiksen varhaisena hälytysmerkkinä jonkin verran paremmin kuin CRP-pitoisuudet. Niiden määritys on CRP:tä selvästi kalliimpaa ja saavutettu hyöty on siinä määrin rajallinen, että päivystyspoliklinikoiden laajamittaiseen käyttöön niitä ei voi suositella.

– Havaitsimme kyllä, että PCT-pitoisuus ennustaa kohtuullisesti elinhäiriön kehittymistä. Lisäksi totesimme myös CRP:n sukulaisaineen, korkean pentraxiini 3 -pitoisuuden kohtuullisen hyväksi sepsiksen vaikeusaseen ennustajaksi, mutta kliinisessä käytössä se tuskin tarjoaa kovin merkittävää etua verrattuna edellisiin.

Uusitalo-Seppälän mukaan suPAR vaikuttaa kiinnostavalta elinhäiriön ja kuolleisuuden merkkiaineelta, ja sen käyttöä kannattanee jatkossa tutkia päivystyspotilailla laajemminkin.

Tutkimusaineisto koostui Satakunnan keskussairaalan päivystyspoliklinikalta kerätystä 539 aikuispotilaasta, joilla päivystävä lääkäri epäili infektiota ja päätyi ottamaan veriviljelyn. Potilaiden seuranta jatkui vuoden ajan. Merkkiainepitoisuudet määritettiin sairaalaan tulovaiheessa otetuista näytteistä. Kun tutkimuskohorttia verrattiin 1551 peräkkäiseen Satakunnan keskussairaalan päivystyspotilaaseen ja vaikeiden sepsisten osalta aiemmin julkaistuun laajaan FINNSEPSIS tutkimukseen aineisto arvioitiin edustavaksi.

Lääketieteen lisensiaatti, erikoislääkäri Uusitalo-Seppälän väitöskirja Early detection of severe sepsis in emergency room in adults – Clinical utility of prognostic markers (Vaikean sepsiksen varhainen tunnistaminen päivystyspoliklinikalla – merkkiaineiden käyttökelpoisuus aikuispotilaiden arvioinnissa) tarkastetaan lauantaina 22. maaliskuuta Turun yliopistossa Satakunnan keskussairaalassa Porissa.

Virallisena vastaväittäjänä on dosentti Asko Järvinen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Risto Kaaja Turun yliopistosta.

Uusitalo-Seppälä on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopistosta ja sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäriksi Tampereen yliopistosta. Hän on infektioyksikön ylilääkärinä SataDiagissa, Satakunnan sairaanhoitopiirissä.

Väitös kuuluu infektiosairauksien oppialaan ja kliinisen tutkimuksen tohtoriohjelmaan.