Iskelmä ja erityisesti tango on osa suomalaista sielunmaisemaa. Genrejen elinvoimasta kertoo se, että aina tulee uusia nuoria tähtiä alalle, jotka pomppaavat suuren suosioon. Tango on myös vuosikymmeniä nauttinut suosiosta myös poppareiden ja rokkareiden keskuudessa. Omat sukelluksensa tangon pyörteisiin ovat urallaan tehneet muun muassa Ismo Alanko, Tuomari Nurmio ja Miljoonasade. Viime vuosina useat suomalaiset hip hop -artistit ovat napanneet häpeilemättä elementtejä iskelmästä tekemisiinsä.

Johanna Pitkäsen eli Yonan musiikillinen tausta on sen verran monipuolinen, ettei oikeastaan pitäisi lainkaan hämmästyä siitä, että hän on viime vuosina ottanut myös tangon haltuun. Tango A La Yona on vain looginen askel vuoden 2013 Tangomarkkinamenestyksen jälkeen.

Aiemminhan Yona on seikkaillut muun muassa hip hopin, folkin, popin ja reggaen maisemissa. 30 vuotta vastikään täyttänyt Yona onkin hämmentävän monipuolinen ja muuntautumiskykyinen artisti. Myös tangoon hänen äänensä taipuu vaivatta.

Tango A La Yona sisältää yhdeksän biisiä, joista seitsemän on vanhoja tangoja. Tosin satumaat ja muut standardit on vältetty ja loputtoman laajasta suomalaisten tangojen katalogista on napattu levylle vähemmän tunnettuja numeroita.

Lisäksi mukana on Yonan ensimmäisellä soololevyllä Pilvet liikkuu, minä en mukana ollut Syyssävelmä. Tosin tällä kertaa Syyssävelmä on puettu aiempaa puhtaampaan ja dramaattisempaan tangopukuun. Toinen uusi kappale on Kerkko Koskisen sävellys Tulppaanisi.

Levyllä uudet ja vanhat kappaleet ovat täysin sopusoinnussa. Parhaimmillaan Tango A La Yona on kuitenkin silloin, kun kohtalokkuus jää taka-alalle ja musiikkiin otetaan ilmavampi lähestymiskulma. Levyn kohokohdaksi nouseekin jazzahtava En enää vaieta mä voi, johon Yonan viipyilevä ääni sopii täydellisesti.

Yona on selvästi kotonaan tangossa. Onkin mielenkiintoista nähdä, jääkö taiteilija tangon pariin pidemmäksikin aikaa vai onko seuraavaksi loikka jonkin toisen genren pariin.

Niin tai näin todennäköisesti Yonan tekemiset houkuttelevat tangon pariin myös uutta yleisöä. Jo se oikeuttaa tämän levyn aikana, jolloin tangopuristit ovat jälleen kerran huolissaan genren tulevaisuudesta. Todellisuudessa tango elää ja voi hyvin. Tällä hetkellä mielenkiintoisimmat tango- ja iskelmäjutut vain löytyvät perinteisen karsinan ulkopuolelta.