Vapaaottelija Tom Niinimäki on runsaan kahden viikon päässä UFC-debyytistään. Uran kovimman koitoksen alla turkulaisesta huokuu valmius. Niinimäki on keskittyneen oloinen, mutta myös rauhallinen ja rento. Jopa hymynkare käy kivikasvona tunnetun miehen huulilla.

Lento Amerikkaan on edessä 20. marraskuuta. Viime viikkoina mies on harjoitellut ahkerasti Turussa tutuissa Finnfighters’ Gymin ympyröissä. Ensimmäistä kertaa urallaan Niinimäki kuitenkin on tilanteessa, jossa hän elää täysin vapaaottelun ehdoilla.

– Olen levännyt paremmin ja palautunut paremmin. Yleensä en ole edes aamulenkkejä hirveästi jaksanut tehdä. Nyt olen käynyt lenkillä melkein joka aamu. Samalla on herännyt päivään ja on ollut hyvä lähteä treenaamaan, kun kroppa on herännyt. Ei ole tarvinnut silmät ristissä mennä lajitreeneihin heilumaan, Niinimäki vertailee.

Las Vegasin kirkkaissa valoissa käytävä ottelu odottaa turkulaista 30. marraskuuta. Sitä ennen Niinimäki valmistautuu otteluun Floridassa. Miamissa viimeistelyharjoituksissa seurana on huipputason sparrikavereita.

Yksin turkulaisen ei tarvitse reissuun lähteä, sillä vuosia miehen taustajoukoissa olleet Jussi Rauhala ja Sampo Pänttäjä ovat Niinimäen kulmassa, kun kello soi marraskuun viimeinen päivä Mandalay Bay -kasinolla.

– Jussin ja Sampon lisäksi Miamista ilmeisesti tulee joku kaveri kulmaan. Tutussa seurassa otteluun lähteminen on äärimmäisen tärkeää. Duuni on rankkaa, mutta kun on hyvät työkaverit, niin silloinhan hommat ovat helppoja, Niinimäki heittää.

Las Vegasissa vastaan asettuva Rani Yahya ei ole mikään mätisäkki. Pari vuotta Niinimäkeä nuorempi brasilialainen on ehtinyt otella UFC:ssa viisi ottelua, joista on voittanut neljä. Lisäksi mies on muun muassa voittanut lukkopainin maailmanmestaruuden. Niinimäki suhtautuu kuitenkin tapojensa mukaan tyynesti vastustajaan.

– Ihan tyytyväinen olen, että tulee kova matsi heti. Siinä on tietysti hyvät ja huonot puolensa. Varmaan kaverin itseluottamus on voittojen jälkeen kova.

UFC:ssa otteleminen on Niinimäen uran isoin etappi toistaiseksi. Unelman toteutuminen ei kuitenkaan ole turkulaiselle päätepiste vaan välietappi.

– Nimenomaan. Urheilullisesti ajatellen haluan uralla edelleen eteenpäin. Portaita ylöspäin riittää. Ei UFC minulle koskaan pakkomielle ollut. Onhan se historiaa ja saan jättää oman jälkeni historiaan. Eikös jokainen mies sitä jollain tavalla toivo, Niinimäki pyörittelee.

– Tärkein juttu on kuitenkin se, että kotipuolessa kaikki voivat olla ylpeitä minusta ja itse voin olla ylpeä tekemisistäni.