Kun jokin harrastus on intohimo, on unelma päästä tekemään myös töitä sen parissa. Turkulaiset Pete Siimes ja Toni Hellman tekevät huvi- ja kilpapurjehduksen lisäksi siirtopurjehduksia sekä Suomessa että ulkomailla. Siirtopurjehdus tarkoittaa toisen omistajan purjeveneen siirtoa kun oma aika ei riitä, tai ei saa miehistöä kasaan.

Miesten mukaan sitä ei voi kovin raskaaksi työksi kutsua, vaikka siirtopurjehdukseen kuuluukin paljon vastuuta. Huumori ei lopu kesken tiukassakaan paikassa. Kun miehiä pyytää poseeraamaan kuvaajalle purjehdusmaisesti, pyytää Siimes leikkimielisesti yhtä lonkeroa kuvaan.

– Ei siirtopurjehdus ole pelkkää huvittelua. Purjehtiminen ulkomailla voidaan usein mieltää pelkäksi hauskanpidoksi, Siimes toteaa.

Hän kertoo, että siirtopurjehtiminen aloitetaan uuteen veneeseen tutustumalla.

– Jos vene ei ole entuudestaan tuttu, on matkan alkuun hyvä varata pari päivää veneen tarkastamiseen ja puutteiden kartoittamiseen. Vasta kun kaikki on käyty läpi, lähdetään siirtomatkalle.

Monen vuorokauden yhtäjaksoinen purjehdus vaatii kokeneiden purjehtijoiden mielestä ainakin neljä henkilöä, jotta matka voidaan tehdä turvallisesti. Aina kaksi kannella ja kaksi vapaavuorossa joko lepäämässä tai muuten rentoutumassa.

– Jos tiedetään, että purjehditaan pääasiassa päivisin ja rannikon läheisyydessä, niin pärjää vähemmälläkin miehistöllä ja miehistön taitotaso voi olla vähän alhaisempi. Keli on myös oleellinen asia. Mielestäni veneessä on hyvä olla aina kaksi henkilöä, jotka hallitsevat purjehduksen hyvin, sanoo Hellman.

Miten siirtoreissuun varaudutaan?

– Melkein kaikkeen pitää varautua. Aikaa täytyy varata niin, että voi hoitaa homman sovittuun pisteeseen asti. Reissaan aina omilla turvallisuuskamoilla joihin kuuluvat liivit, valjaat, lamput, veitset ja hätäpaikannin, sillä veneen varusteista ei koskaan voi olla varma. Pitää varautua siihen että tulee hieno reissu ja myös siihen, ettei pääse välttämättä lainkaan seilaamaan. Mitä vain voi tapahtua, Siimes mietiskelee.

Siirtopurjehdus on hyvä mahdollisuus tutustua uusiin maisemiin. Gibraltar, Etelä-Espanja, Ranska, Englanti, Belgia, Hollanti, Saksa, Tanska ja Ruotsi ovat tulleet tutuiksi siirtomatkojen merkeissä. Roolit on vaihdelleet jonkin verran, mutta pääasiassa siirtomatkat on liittyneet töihin.

Hellmannin mielestä hauskinta on tietysti itse purjehdus, mutta myös uusien paikkojen näkeminen.

– Siirtoreissuilla pääsee kiertämään jonkin verran eri maiden rannikkokaupunkeja. Purjehtiminen on todella hyvä matkailun muoto. Paikkaa voi vaihtaa, näkee enemmän kuin tavanomaisella lomalla ja ”hotelli” ja matkatavarat ovat koko ajan mukana.

Reissulle lähteminen vaatii useimmiten kontakteja. Siimekselle ja Hellmanille tarjotut reissut ovat tulleet suoraan kavereilta tai tutuilta – joku on hakenut gastia tai antanut puhelinnumeron. Pidemmille reissuille järjestäjä pyytää mukaan omia tuttuja, joiden tietää osaavan purjehtia riittävästi.

– Netissä on ainakin muutamia sivustoja tarkoitukseen. Ja lyhyemmille Suomen sisäisille siirroille ja kisoille on suomalaisia foorumeita, pursiseurojen ja veneluokkien sivuilla. Tarvitaan vain riittävästi kokemusta riippuen reissun luonteesta ja omasta roolista veneessä. Yleensä riittää jos osaa seilata ja navigoida eikä tule merisairaaksi. Maalaisjärki auttaa pitkälle. Ja mitä näppärämpi käsistään, sitä parempi, Siimes kertoo vielä lopuksi.