Nostalginen Turku: Asteroideja tähtäilemässä
Turun Iso-Heikkilä sai ensimmäisen tähtitorninsa jo vuonna 1925, mutta sillä paikalla on tätä nykyä liikenneympyrä. Uusi paikka löytyi kuitenkin kätevästi läheiseltä mäennyppylältä. Iso-Heikkilän tähtitieteellinen observatorio löytyykin pienen etsimisen jälkeen aivan Pohjantähdentien päästä. Alun perin yliopiston käyttöön rakennettu torni valmistui syksyllä 1937. Torni on tänä päivänäkin erittäin vireässä käytössä, mutta palvelee tätä nykyä alan harrastajia.
Iso-Heikkilä laajeni pian valmistumisensa jälkeen, kun siitä tuli oikein kaksikupuinen tähtitorni vuonna 1941. Tähtitornin isänä voidaan pitää akateemikko Yrjö Väisälää, joka vastasi laitoksen teknisestä kehityspuolesta. Hän kehitti Iso-Heikkilän käyttöön laajalla kuvakentällä varustetun valokuvauskaukoputken, joka ristittiin myöhemmin Schmidt-Väisälä-teleskoopiksi.
Väisälän johtama iskujoukko kunnostautui vuosina 1941–42 oikein maailmanlaajuisesti, sillä turkulaistutkijat löysivät enemmän asteroideja eli pikkuplaneettoja kuin koko muu maailma yhteensä. Turussa osattiin tehdä siis ME-tuloksia muuallakin kuin juoksuradoilla. Väisälä löysi tutkijoidensa kanssa 1930- ja 40-luvuilla kaikkiaan 807 uutta asteroidia sekä seitsemän komeettaa. Fysiikan ja tähtitieteen professori Väisälä harjoitti Iso-Heikkilässä uranuurtavaa tutkimustyötä myös optiikan ja maanmittauksen aloilla.
Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan ja niin päättyi Iso-Heikkilän tarina yliopistollisena laitoksena. Viereisen teollisuusalueen laajentuminen 1950-luvulla johti siihen, että yliopisto pakkasi kamppeensa ja siirsi ne Piikkiön Tuorlaan. Iso-Heikkilä oli senkin jälkeen vuosia vielä opiskelijoiden käytössä, mutta harrastelijakäyttöön se siirtyi lopullisesti vuonna 1972.
Turun kaupungin omistama tähtitorni on nykyään paikallisen tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan käytössä. Ursa järjestää tähtitornissa talvisin myös omia yleisöesityksiä. Kyse ei ole mistään vasta keksitystä huvimuodosta, vaan yleisönäytöksiä järjestettiin jo vanhassa tähtitornissa vuodesta 1928 lähtien.
Iso-Heikkilä on saanut koko ajan kärsiä ympäristönsä kehityksestä, sillä alueen kerrostalot peittävät näkyvyyttä mataliin kohteisiin ja häiriötä tulee myös valoista. Täysin esteetön näkymä on säilynyt















