Tuomiokirkon reliikeistä eli pyhäinjäännöksistä suurin osa on keskiaikaisia ja peräisin 1300−1400-luvuilta. Mukana on myös vanhempia, kuten niin sanottu Pyhän Henrikin kallo, joka jo aiemmassa radiohiiliajoituksessa ajoitettiin kristinuskon tuloon Suomeen eli 1100-luvun puolivälin vaiheille.

Varhaisimmat reliikit ovat kuitenkin ajoitettu välille 50 ennen ajanlaskun alkua ja 80 jälkeen ajanlaskun alun.

– Turun tuomiokirkon reliikeistä on ajoitusten perusteella löytynyt luun palasia, jotka ovat ajanlaskumme alusta eli Kristuksen syntymän ajoilta, kertoo reliikkitutkimusta johtava Turun yliopiston arkeologian professori Jussi-Pekka Taavitsainen.

Pyhäinjäännöksiä ei ole nykyaikaisin tutkimusmenetelmin aiemmin missään tutkittu yhtä laajasti ja monipuolisin metodein. Taavitsaisen johtama tutkimus on levinnyt myös Viroon.

Tuomiokirkon reliikkikokoelmasta on tutkimuksen tässä vaiheessa tehty 88 ajoitusta. Suurin osa ajoituksista on tehty tekstiileistä ja luusta, mutta ajoitettu on myös lankoja, pergamenttia, paperia, puuvillavanua, nahkaa, turkista, pähkinä ja vahasinetti.

Ajoituksista on teetetty vasta noin kolmannes. Tutkimushankkeessa selvitetään paitsi luiden, myös kokoelman sisältävien tekstiilien ja muiden materiaalien alkuperä. Tuomiokirkon katoliselta ajalta olevassa reliikkikokoelmassa on 90 reliikkiä, osa kankaanpaloja, paperia tai luunsiruja, mutta suurimmat pyhäinjäännökset kallo, silkkinen kallonsuojus ja niin sanottu Pyhän Birgitan kalotti. Silkkisestä kallonsuojuksesta löytyi avattaessa lukuisia luupusseja, joiden sisältämät luut ajoittuvat eri tavoin.

Keskiaikana reliikkejä vaihdettiin luostarista toiseen. Professori Taavitsaisen mukaan niitä kaivettiin maasta, myytiin, vaihdettiin, varastettiin ja väärennettiin.

Tuomiokirkon pyhäinjäännösten tutkimusta rahoittavat Alfred Kordelinin säätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Tutkimusta on tehty yhteistyössä Turun tuomiokirkkomuseon ja intendentti Riikka Kaistin kanssa.

Taavitsainen nostaa esille erityisesti kaksi pyhäinjäännöskokoelmaan kuuluvaa reliikkiä: niin sanotun viattomien lasten eli marttyyrin kukkasten reliikin ja Pyhän Kertun reliikin.

Viattomien lasten reliikki on pieni kangaskääre, jonka pergamenttiliuskassa viitataan viattomien lasten luihin. Tämä on viittaus Herodeksen vainoihin, jolloin Betlehemissä tapettiin poikalapsia, kuten Matteuksen evankeliumi kertoo. Näitä lapsia on pidetty ensimmäisinä kristittyinä marttyyreina, sillä heidän katsottiin kuolleen Kristuksen edestä. Pyhäinjäännös ajoittuu 900-luvun lopulle ja 1000-luvun alkuun. Kangas ajoittuu 1300- ja 1400-luvuille.

Toinen kohde on esinekokonaisuus, joka liittyy 600-luvulla eläneen Pyhän Gertrudin, Pyhän Kertun, kulttiin. Gertrud oli erityisesti kirkkojen rakentaja, matkalaisten suojelija ja rottien karkottaja. Gertrudin kultti levisi Suomessa 1300-luvulla ja hänestä tehtiin puuveistoksia kirkkoihin. Turussa pyhimys elää nimistössä: läheltä Turun tuomiokirkkoa alkaa Kerttulinkatu. Pyhän Kertun reliikki sisältää paitsi silkkikankaan palan ja luun paloja, myös hiiren tai rotan karvoja ja turkkia. Silkkikangas on tutkimuksessa ajoitettu 1300-luvun lopulle, yksi luunsiru on ajoitettu ja se on 400-luvulta ja turkki on 300-luvulta. Kaksi näytettä on siis vanhempia kuin 600-luvulla elänyt Gertrud.

Pyhäinjäännökset löytyivät kirkosta 1920-luvulla. Pyhäinjäännökset toimitettiin vuonna 1924 Turusta Kansallismuseoon Helsinkiin tutkimuksia varten ja ne jäivät vuosikymmeniksi museon kokoelmiin ”epävirallisena talletuksena”. Vuonna 2003 asiakirjoista varmistui, että Turun tuomiokirkko on reliikkien laillinen omistaja. Museovirasto palautti vuonna 2007 alkuperäiseen sijoituspaikkaansa eli tuomiokirkkoon.

Pyhän Henrikin värttinäluun seurakuntayhtymä on lainannut Helsingin Pyhän Henrikin katedraaliin kuluvan vuoden loppuun asti. Sen jälkeen sijoituspaikasta on sovittava uudelleen.

Pääkalloa lukuun ottamatta kaikki muut pyhäinjäännökset ovat Autuaan Hemmingin pyhäinjäännösarkusta, joka sijaitsee edelleen kirkossa. Pääkallo löytyi sakariston muurikomerosta.

Lähde: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä