Suomalaisten muu kuin asuntovelka on levinnyt aiempaa laajemmalle joukolle, mutta suurimmat yksittäiset velat ovat pienentyneet. Kymmenessä vuodessa kulutus- ja muiden velkojen mediaani nousi 15 830 euroon, kun taas keskimääräinen velka laski. Kuntakohtaiset erot ovat valtavia: velallisten asuntokuntien osuus vaihtelee Rääkkylän 21,7 prosentista Limingan 51,1 prosenttiin.

Tilastokeskuksen velkaantumistilastosta laskettuna suomalaisten asuntokuntien muun kuin asuntovelan (tilastossa ”kulutus- ja muut velat”) mediaani nousi vuosina 2015–25 11 207 eurosta 15 830 euroon. Tämä tarkoittaa 41 prosentin kasvua. Samanaikaisesti keskimääräinen velka laski 29 553 eurosta 26 744 euroon.

Lainavertailupalvelu Nordsek on koonnut kaikkien Suomen 308 kunnan tiedot avoimeksi hakutyökaluksi ja aineistoksi toimittajien käyttöön osoitteessa nordsek.com/velkaantuminen-kunnittain.

Suurin kymmenys nousi huippuunsa vuonna 2020, jolloin se oli 70 744 euroa, ja on sen jälkeen pienentynyt 19 prosenttia. Ajoitus osuu yhteen korkojen nousun kanssa: kun raha kallistui, suurimpia velkoja lyhennettiin pois, samalla kun pienten velkojen määrä jatkoi kasvuaan. Kaksi vastakkaista ilmiötä kumoavat toisensa keskiarvossa.

Vuonna 2015 keskimääräinen velka oli 2,64-kertainen mediaaniin nähden, kun taas vuonna 2025 suhde oli enää 1,69.

– Keskiarvo on velkakeskustelussa usein harhaanjohtava luku. Kun mediaani nousee ja keskiarvo laskee samaan aikaan, kyse ei ole siitä, että kaikkien velat kasvaisivat – vaan siitä, että velka jakautuu uudelleen. Yhä useammalla on kohtuullisen kokoinen velka, kun taas kaikkein suurimmat velat ovat pienentyneet, taustoittaa Nordsek Oy:n perustaja Jim Forsbom tiedotteessa.

Velallisten osuus asuntokunnista nousi vuosina 2015–21 lähes 40 prosenttiin, minkä jälkeen se on kääntynyt loivaan laskuun. Vuoden 2025 lopussa muuta kuin asuntovelkaa oli 1 088 370 asuntokunnalla eli 37,9 prosentilla kaikista suomalaisista asuntokunnista. Kaikki velkatyypit yhteenlaskettuna suomalaisilla asuntokunnilla oli velkaa noin 137 miljardia euroa.

– Tyypillisen velallisen kannalta oleellinen kysymys ei ole pelkästään velan koko, vaan sen hinta. 15 830 euron mediaanivelalle jo yhden prosenttiyksikön korkoero merkitsee noin 158 euroa vuodessa, Forsbom muistuttaa.

Maakuntatasolla mediaanivelat ovat suhteellisen lähellä toisiaan: korkein mediaanivelka on Uudellamaalla (16 858 euroa) ja matalin Kainuussa (13 766 euroa). Kunnittain tarkasteltuna erot ovat kuitenkin erittäin suuria:

Suurin mediaanivelka on Kökarissa (23 776 euroa), pienin Merijärvellä (9 974 euroa).

Korkein velallisten osuus on Limingalla (51,1 prosenttia asuntokunnista), matalin Rääkkylässä (21,7 prosenttia asuntokunnista).

Velallisten korkeimmat osuudet keskittyvät suurten kaupunkien kehysalueille ja kasvukuntiin, joissa asuu runsaasti nuoria lapsiperheitä. Matalimmat osuudet löytyvät väestöltään ikääntyneistä kunnista: kymmenestä matalimman osuuden kunnasta kuusi on Pohjois-Karjalassa.

Mediaanivelka pieneni kymmenessä vuodessa vain seitsemässä kunnassa, joissa on vähintään tuhat velallista. Näistä viisi on ruotsinkielisiä tai ruotsinkielisenemmistöisiä kuntia Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla.

Aineisto avoimesti toimittajien ja kansalaisten käytettävissä

Kaikkien Suomen 308 kunnan luvut vuosilta 2015–2025 sekä interaktiivinen hakutyökalu ovat saatavilla osoitteessa https://nordsek.com/velkaantuminen-kunnittain/. Aineisto on ladattavissa myös CSV-tiedostona.

– Halusimme julkaista koko aineiston ja myös menetelmän rajoitukset avoimesti. Toimittajat voivat helposti tarkistaa jokaisen kunnan luvut ja verrata niitä Tilastokeskuksen avoimeen rajapintaan, toteaa Nordsek Oy:n perustaja ja teknisestä kehityksestä vastaava Robert Karjalainen.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)