Sain innoituksen tähän kirjoitukseen muistellessani lapsuuteni kesiä Huikon kylässä, Hautajärven rannalla. Silloin suvet olivat suloisia.

Asetuin nurmikolle selälleni, aivan kuten vuosikymmeniä sitten. Katsoin taivaan sineen ja seurasin pilvien loputonta muodonmuutosta. Tämän pysähtymisen taidon opin Lyyli-mummolta odottaessani, että aamulla kalastamani ahvenet kypsyisivät lounassopassa.

Nykyään elämme ajassa, jossa meillä on aina kiire – tosiasiassa ei minnekään. Samalla kadotamme kyvyn pysähtyä taiteen äärelle. Sekä taiteen tekeminen että sen kokeminen vaativat nimittäin jotain, mitä kiire meiltä riistää: aikaa ja tilaa unelmille – mielen vapautta.

Suomen maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen taiteen perusopetus pyrkii varmistamaan, että jokaisella lapsella ja nuorella on tasavertainen mahdollisuus löytää itseään kiinnostava harrastus taiteen parissa.

Me Turun konservatoriossa toteutamme tätä tehtävää keskittymällä musiikkiin. Taiteeseen, jonka vahvin sidosaine on tunne, joka rakentuu elämyksiksi.

Laadukas musiikkikasvatus vaatii intohimoa ja pitkäjänteistä työtä. Konservatoriossa näitä arvokkaita kokemuksia rakentamassa työskentelee 130 alansa huippuosaajaa ja 2 000 innokasta oppijaa. Tämän ansiosta toimintamme koskettaa ja rikastuttaa lähes 20 000 ihmisen arkielämää.

Turun konservatorio onkin vahva alueellinen kulttuurivaikuttaja. Työmme hyvinvointia edistävät heijastusvaikutukset ulottuvat syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan – luomaan sitä samaa rauhaa ja mielentilaa, jota itse koin lapsuuden kesinä järven rannalla.

Musiikin voimalla.

Reijo Borman, Turun konservatorio, koulutuspäällikkö, taiteen perusopetus