Aurajoessa ui spektrin sävyjä heijasteleva valaan pyrstö, joka on yksi Turun merkittävimmistä maamerkeistä. Lähes seitsemänmetrinen Harmonia julkistettiin Turun vierasvenesatamassa 30 vuotta sitten. Veistos on sinivalaan pyrstön kokoinen ja koostuu 280 käsin taotusta jaloteräslevystä, joihin on saatu vivahteikas väritys elektrolyyttisellä käsittelyllä. Pimeänä vuodenaikana Harmonia valaistaan ja sulan veden aikaan se toimii suihkulähteenä kierrättäen Aurajoen vettä; vesi tippuu veistoksesta jokeen kuin sukeltavan valaan märästä pyrstöstä.

Veistoksen jalustana toimii vanhan satamanosturin rakenteet, viitaten paikalliseen laivanrakennusperinteeseen. Turku on ollut pitkään merkittävä merenkulkukaupunki, ja 1800-luvulla myös paikalliset valaanpyytäjät lähtivät merille tuolta paikalta. Kaupallinen valaanpyynti aiheutti useiden valaslajien uhanalaistumisen ja se kiellettiin kansainvälisesti vuonna 1984.

Taiteilijan mukaan teos kertoo siitä, että ihmisen ja luonnon on elettävä sopusoinnussa keskenään. Nimestään ja kauneudestaan huolimatta Harmonia heijastelee mielessäni ilmastonmuutoksen ja luontokadon kaoottista tilannetta. Ilmastokeskustelun kontekstissa teos tuntuu aina yhä ajankohtaisemmalta.

Inhimillisen ja ei-inhimillisen asettaminen toistensa vastakohdiksi on kulttuurimme keinotekoinen tuote. Ihminen on osa luontoa ja luonto ihmistä. Siitä huolimatta taiteilijan haaveilema ihmisen ja luonnon välinen harmonia tuntuu kuin utopialta, jonka suhteen ei kuitenkaan pidä luovuttaa.

Alina Armanto