Ylikulutus on suurempaa kuin koskaan aiemmin ihmisen historiassa. Suomen ylikulutuspäivä oli jo huhtikuun alussa, eli Suomi kuluttaa luonnonvaroja asukasta kohti keskimääräistä vauhdikkaammin.

Maailman ylikulutuspäivä on torstaina 30. heinäkuuta. Ihmiskunnan tälle vuodelle käytettävissä olevat luonnonvarat on nyt kulutettu.

Ylikulutuspäivien laskennasta vastaavat Global Footprint Network -järjestö ja torontolainen Yorkin yliopisto, jotka hyödyntävät muun muassa YK-järjestöjen tarjoamaa dataa. Datan perusteella ihmiskunta käyttää tällä hetkellä luonnonvaroja ja ekosysteemipalveluita 73 prosenttia nopeammin kuin maapallon ekosysteemit niitä tuottavat. Nykyisenlaisen kulutuksen ylläpitäminen vaatisi 1,73 maapalloa.

Viime vuonna ylikulutuspäivä oli kuutta päivää aiemmin eli 24. heinäkuuta. Syy tämän vuoden myöhäisemmälle ajankohdalle ei ole ylikulutuksen vähenemisessä vaan laskennassa käytettävän datan tarkentumisessa. Ylikulutus on nyt suurempaa kuin koskaan aiemmin.

Suomi on asukasta kohti laskettuna yksi maailman suurimmista ylikuluttajista, ja Suomen ylikulutuspäivä oli tänä vuonna jo huhtikuun alussa. Nykyinen hallitus ei ole kaudellaan tehnyt ylikulutusta hillitseviä toimia vaan viivytellyt ilmasto- ja luontopolitiikassa sekä säilyttänyt ympäristölle haitallisia tukia. Se osoittaa, ettei hallitus ole sitoutunut kääntämään kestämätöntä tilannetta kestäväksi.

WWF Suomen suojelun neuvonantaja Jussi Nikula katsoo, että seuraavan hallituksen on otettava käyttöön ekologisen velan jarru. Luontohaittojen hinnoittelu on tuplasti fiksua: valtion tulot karttuvat ja ympäristöhaitat vähenevät.

– Kun luontohaittojen aiheuttamiselle laitetaan hinta, asiakkaiden tarpeita pienimmillä ympäristöhaitoilla palvelevat yritykset voittavat ja koko talous siirtyy kohti maapallon kantokyvyn mukaista luonnonvarojen kulutusta, Nikula sanoo tiedotteessa.

– Samalla on huolehdittava, että siirtymä tapahtuu oikeudenmukaisesti.

Esimerkiksi EU:n päästökaupan vauhdittamat energiasektorin päästövähennykset osoittavat, että haittojen hinnoittelu toimii ja kannustaa oikeaan suuntaan. Nikula huomauttaa, että jos esimerkiksi vesistövaikutuksilla olisi hinta, Itämeressä ja Suomen järvissä olisi vähemmän sinilevää.

– Pitäisikö aiheuttajan maksaa haitasta vai olemmeko tyytyväisiä, kun saamme uida silmät verestävinä sinileväpuurossa?

Suunta voidaan kääntää, ja niin on osassa maailman maista jo onnistuttu tekemään. Esimerkiksi Saksa, Norja ja Tanska ovat kääntäneet asukaskohtaisen ekologisen jalanjälkensä laskuun. Korkean kulutuksen maista vauhdikkaimman muutoksen on tehnyt Alankomaat, joka on leikannut luonnonvarojen kulutuksestaan vuosikymmenessä noin kolmanneksen esimerkiksi hinnoittelemalla fossiilipäästöjä sekä muuttamalla tuotannon ja kulutuksen rakenteita kohti palveluja ja korkean jalostusasteen aloja.

Vaikka ruokailutottumuksilla ja muilla yksilön kulutusvalinnoilla on suuri merkitys, päävastuu on poliittisilla päättäjillä. Vielä voimme vaikuttaa siihen, otammeko tilanteen haltuun vai ajelehdimmeko hallitsemattomasti.

– On yhteiskunnallinen valinta, tartummeko ongelmiin ja pyrimme ratkaisemaan ne vai pidämmekö laput edelleen silmillä ja jatkamme tuhoisaa ylikulutusta, Nikula sanoo.

Global Footprint Network ja kanadalainen Yorkin yliopisto laskevat maailman ylikulutuspäivät vuosittain uudelleen tuoreimman saatavilla olevan datan perusteella. Uusimman laskelman mukaan viime vuosien keskenään vertailukelpoiset maailman ylikulutuspäivät ovat 1. elokuuta 2025, 1. elokuuta 2024, 2. elokuuta 2023, 2. elokuuta 2022, 5. elokuuta 2021 sekä 18. elokuuta 2020.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)