Luontopohjaisilla ratkaisuilla voidaan hillitä kasvitauteja, tukea EU:n tavoitetta vähentää kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja vahvistaa suomalaisen ruoantuotannon huoltovarmuutta. Niiden käyttöä on mahdollista lisätä eri tavoin. Viljelijät kaipaavat esimerkiksi kotimaiseen tutkimukseen perustuvia käytännön suosituksia. Uusien mikrobipohjaisten tuotteiden markkinoille hyväksymistä helpottaisi puolestaan EU-lainsäädännön yhdenmukaistaminen.

Luonnonvarakeskuksen (Luken) ja VTT:n tuoreen synteesiraportin mukaan luontopohjaiset ratkaisut ovat lupaavia keinoja tukea kasvin terveyttä. Ne voivat parantaa kasvinterveyttä merkittävästi, mutta niiden tehokas hyödyntäminen edellyttää sekä systemaattista kehitystyötä että kotimaiseen tutkimusnäyttöön perustuvia käytännön suosituksia.

Luontopohjaisilla ratkaisuilla voidaan myös tukea EU:n Pellolta pöytään -strategian tavoitetta vähentää kasvintuotannossa käytettävien kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja niiden aiheuttamaa riskiä 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

– Luontopohjaiset ratkaisut ovat lupaavia keinoja parantaa maatalouden ja tätä kautta koko ruokajärjestelmän kestävyyttä, tiivistää hankkeen vastuullinen johtaja, VTT:n erikoistutkija Tuija Sarlin tiedotteessa.

Luontopohjaisissa ratkaisuissa on kyse luonnon inspiroimista ja tukemista ratkaisuista, jotka hyödyntävät luonnon omia prosesseja ja tarjoavat kustannustehokkaita keinoja kasvinsuojeluun. Niillä voidaan myös vahvistaa huoltovarmuutta vähentämällä riippuvuutta ulkomailta tuotavista tuotantopanoksista. Suomi ei ole lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden osalta omavarainen.

Viljelijöille luontopohjaiset ratkaisut tarjoavat laajan keinovalikoiman kasvinterveyden edistämiseen. Kun viljelykasvi on terve, se pystyy hyödyntämään tehokkaasti tuotantopanokset ja tuottaa runsaan ja laadukkaan sadon.

– Kasvinterveyden edistäminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa viljelytoimenpiteet ja maaperän pitkäjänteinen hoito muodostavat perustan. Luontopohjaiset valmisteet voivat toimia täydentävinä työkaluina, kertoo Luken erikoistutkija Ansa Palojärvi.

Biostimulantit parantavat kasvien stressinkestävyyttä ja ravinteiden ottoa, ja biologiset kasvinsuojeluaineet eli biopestisidit tehoavat taudinaiheuttajia vastaan.

Maaperälähtöisiä kasvitauteja on mahdollista hillitä viljelymenetelmillä, jotka muokkaavat peltomaan olosuhteita paremmaksi hyödyllisille pieneliöille ja vaikeuttavat taudinaiheuttajien kasvua.

Luontopohjaiset ratkaisut soveltuvat kasvinterveyden hallintaan sekä tavanomaisessa että luonnonmukaisessa viljelyssä, ja ne tukevat integroidun kasvinsuojelun periaatteiden toteuttamista.

Synteesiraporttia varten toteutettiin kaksi sidosryhmäkyselyä, joihin vastasi noin 70 henkilöä. Vastausten perusteella moni luontopohjaisista menetelmistä on jo viljelijöiden käytössä. Esimerkiksi viljelykierto on pitkälle vakiintunut menetelmä: kyselyjen perusteella suurin osa vastaajista (93 %) on käyttänyt sitä kasvinterveyden hallintaan. Vastaajista 70 prosenttia hyödynsi myös kevennettyä maanmuokkausta tai suorakylvöä ja 58 prosenttia kasvitautia kestävää lajiketta.

– Uusista ratkaisuista viljelijät olivat eniten kiinnostuneita käyttämään mikrobipohjaisia kasvinsuojeluaineita ja biostimulantteja. Vastaajista noin puolet oli kiinnostunut niiden kokeilusta, mutta tällä hetkellä niitä hyödyntää vain 8–13 prosenttia vastaajista, Palojärvi kertoo.

Sarlin kertoo, että Suomen olosuhteisiin räätälöidyistä luontopohjaisista ratkaisuista tarvitaan lisää tutkimus- ja kehitystyötä. Synteesiraportin perusteella luontopohjaisten ratkaisujen käyttöä hidastaa erityisesti tiedon puute menetelmien tehokkaasta ja oikea-aikaisesta käytöstä. Kotimaiseen tutkimukseen perustuvien käytännön suositusten teko voisi edistää ratkaisujen käyttöä.

Samoin lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa. Esimerkiksi biopestisidien hyväksyntäprosessi on EU:ssa monimutkainen ja raskas.

– Biopestisidejä ja biostimulantteja säädellään eri lainsäädännöillä, vaikka niiden vaikutuksissa voi olla päällekkäisyyttä. EU:ssa valmistellaan sääntelyn selkeyttämistä, mikä voisi helpottaa uusien mikrobipohjaisten tuotteiden hyväksymistä markkinoille, kertoo Luken tutkija Marika Rastas.

Pitkäjänteinen maaperän hoito, kasvitautien ennaltaehkäisy ja viljelijän oman osaamisen kehittäminen ovat ratkaisevia tekijöitä kasvinterveyden kannalta. Maaperän terveys ja sen monimuotoinen sekä aktiivinen mikrobiyhteisö tehostavat ravinteiden käyttöä ja kiertoa, lisäävät kasvien stressinkestävyyttä sekä tukevat maaperän luontaista tautientukahduttamiskykyä. Niitä voidaan vahvistaa esimerkiksi viljelytoimilla, kuten monipuolisella viljelykierrolla, vähennetyllä muokkauksella ja kasvipeitteisyydellä. Toimet lisäävät peltokasvillisuuden monimuotoisuutta ja maaperän orgaanisen aineksen määrää sekä parantavat maan rakennetta ja mikrobien elinolosuhteita.

Viljelytoimet ovat usein tehokkain tapa vähentää tauti- ja tuholaispainetta. Monipuolinen viljelykierto ja taudinkestävien lajikkeiden käyttö ovat toimivia luontopohjaisia keinoja kasvintuhoojien hallintaan. Ne muodostavat pohjan muiden luontopohjaisten ratkaisujen toimivuudelle.

Biologisilla kasvinsuojeluaineilla eli biopestisideillä sekä kasvin kasvua ja stressinsietoa parantavilla biostimulanteilla voidaan puolestaan täydentää kokonaisvaltaista kasvinterveyden hallintaa.

VTT:n ja Luken yhteishankkeen synteesiraportti valmistui osana Luontopohjaiset ratkaisut kasvinterveyden hallintaan (NaBaSolu) -hanketta. Raporttiin on koottu tietoa luontopohjaisista ratkaisuista kasvinterveyden hallintaan erityisesti pohjoisissa olosuhteissa. Raportti yhdistää tietoja tieteellisestä kirjallisuudesta, projektiraporteista sekä sidosryhmäkyselyistä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)