Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että oikeuspsykiatrisessa sairaalahoidossa raportoidut vakavat työväkivaltatilanteet eivät jakaudu tasaisesti, vaan kasautuvat tiettyihin arjen tilanteisiin, osaston tiloihin ja vuorokaudenaikoihin. Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing -lehdessä julkaistu tutkimus on osa sairaanhoitaja, TtM Matias Karvosen hoitotieteen alan väitöskirjaa.

Tutkimuksessa analysoitiin 956 hoitohenkilökunnan suomalaisessa oikeuspsykiatrisessa sairaalassa tekemää työväkivaltailmoitusta vuosilta 2020–24. Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa työväkivaltatilanteiden ajankohtaa, paikkaa, osastoa ja yhteyttä oikeuspsykiatristen potilaiden arjen toimintoihin.

Tulosten mukaan vakavat työväkivaltatilanteet liittyivät erityisesti päivän ja iltapäivän aktiivisiin osastotilanteisiin, ulkoilutilanteisiin, tiettyihin osaston tiloihin sekä osastojen välisiin eroihin. Vakavia tilanteita raportoitiin suhteellisesti enemmän esimerkiksi potilashuoneissa, eristyshuoneissa, ulkoilualueilla ja päivähuoneissa.

– Tulokset viittaavat siihen, että työväkivallan vakavuuteen liittyvät potilastekijöiden lisäksi myös osaston arki, tilanteet ja ympäristötekijät. Työväkivallan riski liittyy siihen, missä tilanteessa ollaan ja kuinka nopeasti hoitohenkilökunta voi saada tukea tilanteen kärjistyessä, kertoo Karvonen tiedotteessa.

Erityisesti potilaiden ulkoilutilanteet nousivat tutkimuksessa esiin riskialttiina arjen toimintona. Ulkoiluun liittyvistä väkivaltatilanteista suurempi osa luokiteltiin vakaviksi kuin muissa paikoissa tapahtuneista väkivaltatilanteista. Laadullinen tarkastelu osoitti, että ulkoiluun liittyvissä tilanteissa väkivalta oli usein fyysistä, kuten lyömistä, potkimista, puremista tai sylkemistä. Ulkoilun ja vakavan työväkivallan yhteyden voimakkuus oli kuitenkin pieni, joten ulkoilu tulisi nähdä yhtenä riskikontekstina muiden joukossa.

– Ulkoilua itsessään ei pidä nähdä ongelmana, sillä se on potilaille tärkeä osa hyvinvointia ja kuntoutumista. Sen sijaan tulokset korostavat sitä, että ulkoilutilanteisiin on hyvä valmistautua huolellisesti: on arvioitava potilaan sen hetkinen vointi, varmistettava riittävä henkilöstö ja sovittava selkeät toimintatavat, Karvonen sanoo.

Tutkimuksen perusteella työväkivallan ehkäisyssä tulisi kiinnittää huomiota erityisesti toistuviin korkean riskin tilanteisiin. Esimerkiksi iltapäivän vilkkaat osastoajat, potilashuoneet, eristyshuoneet, päivähuoneet ja ulkoilutilanteet voivat vaatia tavallista tarkempaa ennakointia, henkilöstöresurssien kohdentamista ja ympäristön turvallisuusratkaisuja.

– Työväkivallan ehkäisyä voidaan vahvistaa, kun vaaratapahtumaraporteista saatavaa tietoa hyödynnetään järjestelmällisesti. Raportit auttavat tunnistamaan, millaisissa arjen tilanteissa työväkivallan riski kasvaa ja mihin ehkäisevät toimet kannattaa kohdentaa, Karvonen toteaa.

Tutkimuksen mukaan työväkivallan ehkäisy oikeuspsykiatrisessa hoitotyössä edellyttää sekä potilaan yksilöllisen tilanteen arviointia että osaston arjen ja ympäristön tarkastelua. Tulokset tukevat aiempaan näyttöön perustuvien ehkäisykeinojen käyttöä, kuten dynaamista riskinarviointia ennen korkean riskin tilanteita, henkilöstön osaamisen vahvistamista, vaaratapahtumien käsittelyä ja niistä oppimista sekä osastokohtaisten toimintatapojen kehittämistä. Koska tutkimus perustui yhden sairaalan vapaaehtoisiin vaaratapahtumaraportteihin, tuloksia tulee tulkita yhteyksinä eikä suorina syy-seuraussuhteina.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)