– Olisi ihanaa olla kuukauden ajan muusikko ja kuukauden ajan kuvataiteilija, tai edes viikko ja viikko, mutta käytännössä on pakko ollut opetella siihen, että saman päivän aikana usein teen sekä musiikkia että tauluja. Asuntolaina pitää maksaa ja musiikin tekemisellä se ei onnistu, toteaa perniöläinen muusikko-kuvataiteilija Sampsa Sarparanta.

Viime aikoina Sarparanta on ollut mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman paljon muusikko. Hän on työstänyt omaa nimeään kantavan bändinsä toista albumia. Sarparannan debyytti Takaisin merkitykseen julkaistiin 2021. Tulevan levyn pohjat äänitettiin kesäkuun alussa ja heinäkuun alulla hän on äänittänyt levyn lauluosuuksia.

Levyä odottavien kannattaa kuitenkin malttaa vielä mielensä. Syksymmällä on tarkoitus äänittää uusiin biiseihin lisäelementtejä, muun muassa jousia.

– Albumia ei missään nimessä julkaista tänä vuonna, mutta ehkä jonkun biisin saisi ulos. Levyn aikatauluun vaikuttaa myös esimerkiksi se, että vinyylitehtaissa on monen kuukauden jonot, Sarparanta toteaa.

Uuden levyn tekeminen on miehelle pitkä projekti, johon vaikuttaa oman arjen ja ulkoisten olosuhteiden lisäksi sisältä kumpuava tinkimättömyys.

– Maailmassa julkaistaan niin paljon musiikkia, että yhtään keskinkertaista levyä ei tarvita. Jos en ole tyytyväinen, mieluummin puren hammasta ja olen julkaisematta mitään. Tekstissä jokaisen sanan ja rivin pitää olla kohdallaan. Uuden levyn biiseistä puuttuu tällä hetkellä neljä riviä, että pitkällä ollaan.

Seuraavalle levylle on näillä näkymin tulossa kymmenen biisiä. Sarparannan mukaan hänellä on 12 hyvää biisiä, jotka levylle voisi ottaa, mutta kymmenelle biisille on miehen mielessä vahvat perusteet.

– Maailmassa ei ole yhtään yli kymmenen biisin levyä, joka ei paranisi, jos sen tiivistäisi kymmeneen. Edes Bruce Springsteen ei ole tehnyt sellaista. Lisäksi uskon, että kymmenen biisiä on sellainen määrä, jonka kuulija jaksaa ensimmäisellä kuuntelukerralla jotenkin omaksua. Ensivaikutelma levystä on kuitenkin tärkeä, vaikka sitä kuuntelisikin sitten tuhat kertaa, Sarparanta perustelee.

Sarparanta on jo pitkään asunut Perniössä. Salossa vietetyn nuoruuden jälkeen hän muutti Helsinkiin, josta palasi Varsinais-Suomeen.

– Kun nuorena Salosta lähdin, vannoin ettei minusta enää koskaan tule salolaista. Kun muutin Perniöön, taisin vuoden ehtiä asua täällä ennen kuntaliitosta, hän naurahtaa.

Vaikka Sarparanta epäilee, ettei salolaisuus täysin lähde koskaan miehestä, identifioituu hän nimenomaan perniöläiseksi.

– Olen myös tarkoituksella tuonut Perniötä esille. Jos esimerkiksi laulan Perniönjoesta, on makeaa, miten minun yksityinen kääntyy yleiseksi.

Ilkka Lappi