Halpa hiljainen tilaihme – koeajossa Opel Frontera GS 54 kWh

Opel Fronterassa on kokoa ja muhkeaa näköäkin. Kuva: Teemu P. Peltola

17:00 Aamuset

Lähes jokainen tuntee jonkun, joka on sanonut kiinnostuvansa täyssähköautosta heti, kun se maksaa saman verran kuin samanlainen polttomoottoriauto. Näille ihmisille on nyt koittanut lupausten lunastuksen aika, sillä Opelin uusi katumaasturi Frontera maksaa täyssähköisenä tipalleen saman verran kuin bensahybridinä. Hintaa voi pitää vieläpä tämän kokoluokan autolle edullisena, sillä vastaavan kokoista täyssähköistä kulkupeliä ei muualta uutena 30 000 eurolla saa.

Kuva: Teemu P. Peltola

Frontera rakentuu Stellantiksen Smart Car -alustalle, samoin kuin Citroën C3 Aircross ja Fiat Grande Panda. Hevosvoimia on hieman vaatimattomasti vain 113 ja nollasta sataan kiihtyminen vie liki 13 sekuntia, mikä olisi tavalliselle polttomoottoriautollekin tahmainen tulos. Vääntöä on suorastaan häkellyttävän vähän, vain 125 Nm, ja suurin sallittu vetomassa vain 350 kilogrammaa, joten mitään peräkärryä autolla ei lain mukaan saa vetää.

Mutta eipä nyt piestä heti alkuun sen enempää, vaan noustaan kyytiin.

Kuva: Teemu P. Peltola

Frontera on sisältä mukavan tilava auto, ja istuintuntuma on erittäin hyvä. Halvahko muovisuus ehkä hieman ottaa sisustuksessa silmään, mutta ei tällä hintaluokalla voi eebenpuuta odottaakaan. Sähkömoottori herää henkiin retrosti muoviavainta virtalukontapaisessa kääntämällä ja tieliikenne odottaa.

Hitaan kiihtyvyyden huomaa heti hitaassakin ajossa, mutta toisaalta, mitäpä siitä. Miksi ylipäätään kukaan tarvitsee tavalliseen tieliikenteeseen autoa, joka kiihtyy nollasta sataan muutamassa sekunnissa? Laiskasta kiihdytyspolkimesta muodostuu yllättävän nopeasti turvallisuuden tunnetta lisäävä tekijä. Fronteralla voi ajella varsin rennossa mielentilassa.

Matkustamon äänenvaimennukseen on myös panostettu kunnolla, mikä tekee matkanteosta miellyttävää ja tuo luksuksen tuntua hintaluokkaan, jossa yleensä saa kuunnella aika kovaakin rengasmelua takaliston alta.

Kuva: Teemu P. Peltola

Sisätilat ovat väljät ja pari tonnia kalliimman GS-version vakiovarusteet ovat varsin mukavat, aina lämmitettävää tuulilasia ja ohjauspyörää myöten. On väistämättä kysyttävä, missä on säästetty, kun auto on näinkin edullinen?

Katse kääntyy akkuun, josta puuttuu esilämmitystoiminto. Se tarkoittaa sitä, että kylmällä säällä latausteho suorastaan romahtaa. Myöskään ilmalämpöpumppua ei ole, jolloin matkustamo lämpeää talvisin pelkillä sähkövastuksilla, joka nostaa energiankulutusta entisestään. Kylmänä vuodenaikana auton kantama laskeekin todella tuntuvasti, joten tämä ei ole se auto, jolla välttämättä kannattaa lähteä ajelemaan satojen kilometrien hiihtolomareissua.

Hattua pitää kuitenkin Opelille nostaa, sillä Frontera on erinomainen esimerkki siitä, että tilava sähköauto on mahdollista valmistaa samoin kustannuksin kuin vastaava polttomoottoriauto.

Mikäli elämänpiiri on kaupunkitaajamissa, eikä aja päivässä yli 200 kilometriä ja pystyy lataamaan autoa kotona, on Frontera varsin kilpailukykyinen ehdokas edulliseksi täyssähköiseksi käyttöautoksi.