Alkukesän sunnuntaiaamu kello 5.50. Makuuhuoneen tuuletusikkuna on noin sentin raollaan huoneen viilentämiseksi. Unen katkaisee järkyttävän kovaääninen, kumea koiran haukunta. Vastapäisessä koirapuistossa on jälleen koiranomistaja isohkon koiransa kanssa, joka haukkuu haukkumisen riemusta juostessaan ympäri aitausta.

Turun kaupungin verkkosivulla on kirjattu koirapuistojen säännöt, joista yksi on: ”Huolehdithan, ettei koirasi häiritse haukunnalla ihmisten yörauhaa (22.00–7.00).”

Tätä koiranomistajaa säännöt eivät koske.

Sunnuntai etenee väsyneenä. Kello 7.15 avaan parvekkeen oven, mutta suljen sen viiden minuutin kuluttua, koska koirapuistosta kantautuu moniääninen, pitkäkestoinen koirien rähinä. Kaksi isoa koiraa ”telmii” toistensa kanssa niin, että toisen koiran omistaja päätyy tutkimaan koiraansa tarkoin ilmeisesti puremien varalta.

Koirapuiston sääntöihin on kirjattu: ”Älä tuo aitaukseen rokottamatonta, sairasta, kiimaista tai vihaista koiraa.”

Kyseistä koiranomistajaa säännöt eivät koske.

Kello 9.20 puistoon saapuu vakiorouva mäyräkoirineen. Hän heittää koiralleen palloa, jonka koira noutaa ja palauttaa. Koira haukkuu taukoamatta odottaessaan, että omistaja löytää ja heittää uudelleen koiran tuoman pallon.

Koirapuistojen säännöissä lukee: ” Älä tuo aitaukseen leluja. / Älä heitä keppejä, lumipalloja tai kiviä.”

Rouva viittaa kintaalla säännöille, kuten noin 80 prosenttia Iso-Heikkilän koirapuistoa käyttävistä koiranomistajista.

Koirapuiston aiheuttama melusaaste on ympärivuorokautista ja ympärivuotista. Se pilaa asumisrauhan täysin. Turun kaupunki vetäytyy vastuusta ja ohjeistaa soittamaan hätäkeskukseen, jos haukunta pilaa yöunet.

Niin, vika ei ole koirissa. Se on niiden omistajissa, joilla on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia.

Koiranomistajat verolle