Turun yliopiston emeritusprofessori ja entinen rehtori Kalervo Väänänen toteaa, että Saaristomeren vedenlaadun parantaminen on kärsivällisyyslaji, sillä se ei tapahdu hetkessä. Saaristomeren kestävän kehityksen selvityshenkilönä toimiva Väänänen kertoo, että yhteistyö tulevaisuuden kannalta on lähtenyt hyvin käyntiin eri tahojen kanssa, mutta maaperässä ja vesistöissä muhii menneisyyden taakka.

– Meillä on vielä vanhoja syntejä, sillä maaperässä fosforin viipymisajat ovat pitkiä. Suomen maaperässä on vieläkin edellisten vuosikymmenten lannoitteita riesana, jotka valuvat hitaasti vesistöihin. Meillä on myös maaperää, jota ei tarvitse vuosikausiin lannoittaa, mutta lannoituksen optimointi on tärkeää, että sato pysyy hyvänä, toteaa Väänänen, joka toimii Saaristomeren seurantaryhmän puheenjohtajana.

Saaristomeren alueella suurimpia valumia on tullut maataloudesta, mutta hän sanoo, että aikaisemmin myös jätevesistä on valunut vesistöön ravinnekuormaa, kunnes jätevedenpuhdistusta on muutettu lainsäädännöllä. Väänäsen mukaan tämän päivän viljelijät ovat valistuneista, ja lähteneet hyvillä mielin yhteistyöhön.

– Viljelijät suhtautuvat pääsääntöisesti varsin positiivisesti tähän asiaan. Enemminkin kysymys on tiedon puutteesta ja mahdollisuuksista, että miten tehdä parantavia toimenpiteitä, joilla valumia voidaan estää. Myös huoltovarmuus ruoantuotannon suhteen on äärimmäisen tärkeää tässä maailmantilanteessa, hän sanoo.

Erityisesti sotien jälkeen lannoitettiin innokkaasti.Väänänen kertoo, että fosforivalumat ovat vähentyneet 20 vuoden aikana, samoin kuin fosforin käyttö lannoitteissa.

– Muutokset vain tapahtuvat siellä maaperässä erittäin hitaasti. Vaikka maataloudessa lopetettaisiin kaikki lannoitteiden käyttö, niin vanhojen fosfori- ja typpipitoisten ravinnekuormien poistuminen ottaa kymmeniä vuosia. Fosforikuorman voisi tislata pois sangollisesta vettä, mutta ei näin isoista massoista vettä tai maaperää. Mutta se ei tarkoita, että lyötäisiin hanskoja tiskiin, vaan entistä intensiivisemmin etsitään tapoja.

Väänäsen mukaan kymmenessä vuodessa on tapahtunut isoja muutoksia. Biokaasun tuotannon myötä kierrätyslannoitteet ovat hiljalleen korvaamassa kemiallisia lannoitteita. Mitä enemmän kierrätyslannoitteita saadaan käyttöön sitä parempi, koska sillä tavoin saadaan kokonaisravinnekuormaa vesistöihin vähennettyä.

– Ongelma on se, että kasvinviljelijät ja eläintilalliset eivät sijaitse logistisesti toisiaan lähellä, jotta eläinten lantaa voisi käyttää kierrätyslannoitteena paremmin, hän lisää.

Väänäsen mukaan on tärkeää, että Saaristomeren tila on nostettu poliittiseen päätäntään.

– Suomessa jo toista hallituskautta mukana olevan Saaristomeri-ohjelman kautta kymmeniä miljoonia euroja on ohjautunut erilaisiin pilottihankkeisiin ruohonjuuritasolla, kuten Aurajoen, Paimionjoen sekä Kemiönsaaren pilottikokeilut. Nyt on myös alkamassa pilottikokeilu 20 tilan kanssa, missä seurataan tilojen ravinnetasetta, ja sitä kautta opitaan miten valumia voidaan vähentää, hän sanoo.

Hän soisi, että Saaristomeren tila voisi olla myös enemmän mukana kunnallisessa päätöksenteossa, sillä asia on tärkeä myös kunnille.

– Taloudelliset vaikutukset ovat yhteiskunnalle suurempia kuin suojelun vaatimat kustannukset, sillä Saaristomeren alueen matkailu, virkistyskäyttö ja kalastus ovat täysin riippuvaisia meren tilasta. Jokainen voi tehdä mielikuvaharjoitteen seisooko kirkasvetisen meren rannalla vai paksun levälautan ympäröimänä, niin luulen, että valtaosa päätyy ensimmäiseen vaihtoehtoon, hän tuumaa.

Marianne Rovio