Etelä-Pohjanmaalta Turkuun yliopisto-opiskelujen perässä muuttanut Salla Mäkelä pitää kädessään helmikuun alussa painosta tullutta teosta Turkiseläinten vapauttamisen vuosikymmenet (Into 2026). Hän kirjoitti sen yhdessä isänsä Olli Mäkelän kanssa.

– Idea tuli alun perin isältäni, joka on toimittaja. Innostuin heti lähtemään mukaan tähän projektiin. Teimme kirjaprojektin parissa töitä noin pari vuotta, itse myös toimittajan töitä tehnyt Salla Mäkelä kertoo.

Teos pureutuu turkistarhauksen historiaan, nykypäivään ja vastustamiseen, joka on muuttunut eläinten vapauttamisesta tietopohjaiseen valistamiseen. Isää ja tytärtä yhdistävät kirjoittamisen lisäksi rakkaus eläimiin, joten he halusivat antaa äänen turkistarhoilla eläville eläimille.

– Ideana on jakaa tietoa tästä asiasta, ja on tärkeää, että kansalaiset saavat asiantuntemusta aiheesta. Haastattelimme erilaisia asiantuntijoita ja eläinaktivisteja, ja halusimme antaa puheenvuoron myös turkistarhauksen puolustajille, Mäkelä sanoo.

Salla Mäkelä kokee, että kirjan kirjoittaminen oli aiheensa puolesta välillä aikaa rankkaakin.

– Oli mielenkiintoista nähdä, miten vuosien varrella on vastustettu turkistarhausta. Vastustus alkoi joskus 80-luvulla, ja sitten 90-luvulla mediassa nousivat esille turkistarhoilla eläimiä vapauttaneet aktivistit. Nykyään turkistarhauksen vastustajat pyrkivät tuomaan enemmän tietoa tutkimuksen kautta.

Turkistarhauksen vastustus liittyy usein siihen, että eläimet joutuvat asumaan ahtaissa tiloissa ilman lajityypillistä käyttäytymistä sen takia, että joku voi pukeutua turkkiin. Animalian mukaan Suomessa on jäljellä noin 280 turkistarhaa. Turkistarhassa naalilla, ketulla tai supikoiralla on häkissä oltava tilaa 0,8 neliömetriä ja minkillä 0,255 neliömetriä.

Salla Mäkelä on syntynyt Etelä-Pohjanmaalla, ja siellä hänen isänsä edelleen asuu. Noin 90 prosenttia Suomen turkistarhoista sijaitsee Pohjanmaalla.

– Aihe on myös hieman arka, mutta moni on sanonut, että hienoa, kun olemme uskaltaneet puhua asiasta. Meille kummallekin eläintenoikeudet ovat tärkeitä, ja turkiseläimet eivät voi hyvin tarhoilla, eivätkä ne pysty elämään lajityypillistä elämää, Mäkelä kertoo.

Mäkelä kertoo, että alan puolustajat vetoavat elinkeinon laillisuuteen, vaikka se ei ole kovin tuottoisa ala. Esimerkiksi lokakuussa 2025 julkaistu, ympäristötaloustieteilijä Griffin Carpenterin laatima raportti osoittaa turkistarhauksen vähentävän 9,2 miljoonalla eurolla EU:n bruttokansantuotetta kuluineen.

– Suomessakin noin 80 prosenttia kansalaisista vastustaa turkistarhausta. ja monissa Euroopan maissa turkistarhaus on jo kielletty. Mielestäni nykyihmisen on hyvä opetella empatiaa muita lajeja kohtaan. Kun näin vierailuni aikana Tuulispään eläinsuojelukeskuksessa tarhakarkurikettuja nauttimassa elämästään, niin tuntui pahalta miettiä millaista niiden elämä on tarhoilla ollut, Salla Mäkelä pohtii.

Yhteinen kirja ei ole ensimmäinen isän ja tyttären yhteiskirjoittamisen tuotos, sillä he ovat aikaisemmin tehneet jo yhdessä omakustanteisen lastenkirjan.

– Olen aina ollut isän tyttö, ja meille on ollut todella luontaista tehdä toimivaa yhteistyötä, Salla Mäkelä kertoo.

Marianne Rovio