Uudet tutkimustulokset osoittavat, että nykyaikainen maatalous vaikuttaa haitallisesti luonnon monimuotoisuuteen Euroopan suojelluilla alueilla, kun taas tietyt perinteiset maatalousmenetelmät voivat edistää monimuotoisuuden säilymistä.

Natura 2000 on maailman laajin suojelualueiden verkosto. Se on perustettu suojelemaan Euroopan unionin arvokkaimpia elinympäristöjä ja lajeja.

Tutkijat kartoittivat Natura 2000 -suojelualueiden hoitajien näkemyksiä eri puolilla Eurooppaa. Kyselyssä selvitettiin, millaisia hoitokäytäntöjä alueilla käytetään, miten niitä rahoitetaan ja millaiset tekijät uhkaavat luonnon monimuotoisuutta verkostoon kuuluvilla alueilla.

Tulokset ovat varsin selkeitä. Jopa 60 prosenttia vastaajista nimesi maatalouden riskitekijäksi suojelualueiden monimuotoisuudelle. Natura 2000 -suojelualueverkosto ei edellytä ekosysteemien tiukkaa suojelua, vaan kattaa useita sellaisia luonnon monimuotoisuudeltaan runsaita alueita, joilla on monipuolista maankäyttöä

– Suurin uhka biodiversiteetin säilymiselle Euroopan Natura 2000 -suojelualueilla liittyy maatalouden tehostumiseen, kuten torjunta-aineiden käyttöön, ylilaiduntamiseen ja pientareiden poistamiseen. Oli huolestuttavaa huomata, että suojelualueiden hoitajat kokevat luonnon monimuotoisuuden olevan vaarassa näiden haitallisten käytäntöjen vuoksi, sanoo tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja, väitöskirjatutkija Giorgio Zavattoni Turun yliopistosta tiedotteessa.

Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) arvioiden mukaan peräti 80 prosenttia EU:n arvokkaimmista ja suojelluimmista elinympäristöistä on epäsuotuisassa suojelutilassa. Kansalliset raportit viittaavat siihen, että elinympäristöjen heikkenemisen pääasiallinen syy on intensiivinen maatalous, jolle on ominaista epäorgaanisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden runsas käyttö sekä uusien viljelykasvien, kuten talviviljojen yleistyminen.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että nämä maatalouden aiheuttamat paineet muodostavat merkittäviä haasteita suojelualueiden hoitajille, jotka eivät usein pysty ratkaisemaan niitä täysin. Käytännössä Natura 2000 -verkosto sallii hyvin vaihtelevia käytäntöjä suojelualueiden hoidossa.

– Tämä korostaa sitä, ettei pelkkä alueen nimeäminen suojelluksi takaa sen elinympäristöjen ja lajien tehokasta suojelua, vaan tarvitaan myös sidosryhmien osallistumista ja aktiivista hoitoa, Zavattoni sanoo.

Ovatko suojelualueiden hoitajat maataloutta vastaan? Eivät suinkaan. Monet Natura 2000 -alueiden hoitajien käyttämistä yleisistä toimista biodiversiteetin parantamiseksi perustuvat perinteisiin, luonnonmukaisiin ja matalan intensiteetin maatalousmenetelmiin.

Kestävän laiduntamisen ja niittämisen kaltaiset käytännöt ovat keskeisessä roolissa monille uhanalaisille lajeille elintärkeiden elinympäristöjen säilyttämisessä.

– Niityt ja suot ovat Euroopan biodiversiteetiltään rikkaimpia ekosysteemejä, ja suojelualueiden hoitajat voivat hyödyntää laajaa laiduntamista näiden elinympäristöjen säilyttämiseksi. Valitettavasti modernin maatalouden tehostumisen myötä nämä perinteiset käytännöt ovat katoamassa EU:ssa, sanoo tohtori Elie Gaget, Välimeren kosteikkojen suojelun tutkimuslaitokselta Ranskasta.

EU-lainsäädäntö sisältää joitakin rajoituksia, mutta monet intensiiviset ja modernit maatalousmenetelmät ovat silti sallittuja Natura 2000 -suojelualueilla, kunhan ne eivät vaaranna alueiden suojelutavoitteita. Monilla alueilla maanomistajat ja viljelijät ovat kuitenkin sitoutuneet käyttämään vain perinteisiä maatalousmenetelmiä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

– Perinteisiä maatalousmenetelmiä käytetään laajasti myös Suomessa osana luonnon monimuotoisuuden suojelua. Esimerkiksi Saaristomeren kansallispuistossa laiduntaminen on keskeinen tapa ylläpitää avoimia elinympäristöjä, joissa elää satoja uhanalaisia lajeja, Zavattoni kertoo.

– Esimerkiksi Ranskan Camarguessa, joka on yksi Euroopan suurimmista kosteikkoalueista, hevosten ja karjan laidunnusta käytetään laajasti kasvillisuuden hallintaan ja suotuisten elinympäristöjen ylläpitämiseen lukuisille vesilinnuille, Gaget selittää.

Natura 2000 -suojelualueiden hoitoon saatavilla oleva rahoitus perustuu usein Euroopan unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan (CAP), jota jäsenvaltiot soveltavat kansallisten ohjelmiensa kautta. Sama väline tarjoaa kuitenkin myös tukea intensiiviselle maataloudelle, jopa suojelualueiden sisällä.

– Natura 2000 -verkoston tavoitteena on suojella luonnon monimuotoisuutta estämättä ihmisten toimintaa alueilla. On kuitenkin ristiriitaista käyttää julkisia varoja tukemaan samanaikaisesti kahta hyvin erilaista lähestymistapaa, joilla on vastakkaisia vaikutuksia biodiversiteettiin, sanoo professori Jon Brommer Turun yliopistosta.

Kaiken kaikkiaan tutkimus korostaa, että EU:n on kiireellisesti vahvistettava maataloutta koskevaa sääntelyä suojelualueilla, mikäli se aikoo saavuttaa biodiversiteetin suojelutavoitteensa.

– Monet niistä asioista, jotka nyt vaikuttavat puuttuvan, sisältyivät alkuperäisiin Green Deal -ehdotuksiin. Niitä kuitenkin lievennettiin kevään 2024 viljelijämielenosoitusten seurauksena. Näihin ehdotuksiin sisältyi esimerkiksi ehdotus torjunta-aineiden käytön puolittamisesta vuoteen 2050 mennessä, Brommer toteaa.

Samalla tutkimus korostaa, että vähän tehostetut maatalouskäytännöt sekä suojelualueilla että niiden ympäristössä ovat välttämättömiä Euroopan luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)