Syksyn aikana olen usein huomannut itseni tai jonkun toisen mainitsevan, että miten nopeasti illat taas pimenevät. Joskus tuntuu, että ei pysy enää perässä tässä neljän vuodenajan rytmissä. Kesällä yrittää nauttia niin paljon kun voi lyhyestä kesästä. Sitten ensimmäinen hieman synkempi syysmyräkkä saa mielen jo jättämään jäähyväiset kesälle.

Olen suomalaiseen tapaan samaa mieltä siitä, että neljä vuodenaikaa on todellakin rikkaus. Kesän lisäksi rakastan erityisesti syksyä ja lumista talvea. Mutta sitten myös omalla kokemuksella voin todeta senkin, että pitkään ulkomailla valoisemmassa, ja aurinkoisemmassa asuessa, huomasin miten tärkeää valo on. Olo on erilainen, jotenkin kevyempi. Ja myös jollain tavalla sen valon vaikutuksen huomaa muissa. Katukuvassa näkee hymyä ja hyväntuulisuutta enemmän ympäri talven, ja harvoin sitä koki samanlaista väsymystä kuin täällä kaamosaikaan.

Pimenevät illat muistuttavat helposti talven saapumisesta, ja jopa kaamoksen ilmestymisestä. Viime aikoina onkin saanut huomata, miten nopeasti illat pimenevät toinen toistaan nopeammin. Mutta kaamos ei ole vielä täällä, ja loppujen lopulta sekin on lyhyt, kuten Suomen kesä.

Viime aikoina pimenevä taivas on selkeällä säällä antanut myös parastaan, kun voi ihailla tähtiä ja taivas on ollut välillä niin kirkas, että sieltä on voinut hahmottaa utuista pilvipölyä muistuttavan linnunradankin helposti.

Pimenevissä illoissa on loppujen lopuksi paljonkin hyvää. Yökukkuja malttaa mennä aikaisemmin nukkumaan, voi sytyttää kynttilöitä tai tunnelmavaloja ja tarkkailla tähtiä sekä revontulia. Erilaiset tähtikartta-sovellukset auttavat hahmottamaan tähtitaivasta paremmin.

Veden äärellä auringonlaskua on mukava ihailla pimenevää iltaa vasten. Tunnelmaa säväyttivät viime iltana joen uoman yli lentänyt kolmen joutsenen tumma siluetti, jota ei voinut olla myöskään kuulematta sekä hiljaa ohi vilahtanut harmaahaikara. Mikä olikaan kauniimpaa kuin pysähtyä, olla hetki hiljaa ja kääntää katse taivaalle, jonne alkoi jo piirtyä Pohjantähti, ja taivaan pimetessä muiden tähtien hahmoittuessa hiljalleen taustalle.

Marianne Rovio